Tänään

Vapaapäivä, ilman mitään ihmeempiä suunnitelmia. Kuulostaa harvinaiselta herkulta, ainakin minulle. :) Tänään niin kuitenkin oli ja otin tekemättömyydestä kaikein irti. Aamulla heräilin kymmenen jälkeen suoraan aamupalapöytään. Se olikin aika ihanaa, kiitos vaan aamupalantekijälle. <3

Aamuaskareiden jälkeen touhuilin niin pyykkäyksen kuin muiden kotijuttujen parissa. Puhtaan pyykin tuoksu on niitä arjen ihania asioita, ainakin minulle. :) 

Kuitenkin puolenpäivän kieppeillä liimauduin hetkeksi aikaa tuoliin ja aloitin tenttiin lukemiset. Ensi viikolla on nimittäin tentti ja se aiheuttaa minulle aikamoista stressiä, joten valmistautuminen on aloitettava jo hyvissä ajoin.

Kahden jälkeen poikaystävän suunnatessa töihin päässäni surisi sen verran, että oli lähdettävä hieman ulkoilemaan. Minulle on muodostunut lenkkeilystä eräänlainen stressinlievityskeino ja aina stressin hiipiessä on minun suunnattava raikkaaseen ulkoilmaan päästelemään höyryjä ja kuuntelemaan musiikkia aivan liian lujaa.

Rannassa oli niin kaunista. Ja erittäin kylmä! Uskomatonta, että kesä on todellakin jo ohi, se meni yhdessä hujauksessa. Luonto selvästi valmistautuu jo talven tuloon. Niin haikeaa, mutta toisaalta niin kaunista.

Tunnin lenkin jälkeen kipaisin kaupan kautta ja leivoin pellillisen pannaria. Ajattelin yllättää illalla töistä tulevan poikaystävän pannukakulla ja tietty sitä ennen oli maistettava itse, ettei pannari vain ollut epäonnistunut. ;) Ja onneksi pannari onnistui ja kahviherkku oli oikein maukas!

Kahvihetkeni jälkeen jumituin koneelle katsomaan katsomosta muutaman seuraamani sarjan jaksot, jotka olin aikaisemmin missannut töiden takia. Samalla sai kynnet pinnalleen syksyisen tummat lakat. Rakastan tuota Diorin lakkaa, näyttää jossain valossa lähes mustalta, muttei sitä ole. Sopii täydellisesti syksyyn ja talveen dramaattisuutensa ansiosta. Ja joku ehkä voisi jopa sanoa, ettei ole ihan minun tyyliseni/väriseni, sillä usein näin tummia kynsiä ei minulla nähdä.

Illan treenikamat oli jo valmiiksi pakattuna ja odottivat treeniin lähtijää eteisessä. Puhelin piippasi muutamaa tuntia ennen kuin olisi pitänyt lähteä treenipaikalle. Viestissä luki, että illan harjoitukset on peruttu teknisten vikojen takia. Voi vitsit miten harmitti! Olin nimittäin odottanut treenejä jo monta päivää. Vaikka en aktiivisesti enää lajia harrasta, käyn kerran viikossa pitämässä taitoja yllä. On ihana päästä tekemään sitä mitä eniten rakastan tehdä. Silloin tunnen oloni niin vapaaksi ja varmaksi. Kaikki muu unohtuu ja on vain se hetki. Mutta ei auta muuta kuin toivoa, että ensi viikolla harjoitus päästään pitämään!

Lohdutukseksi menin haukkaamaan happea ja kävin samalla kaupassa. Ostin itselleni neilikkakimpun piristykseksi. Vaaleanpunaiset neilikat saivat hymyn huulilleni kun niitä maljakkoon asettelin.

Kotona sytyttelin kynttilöitä ja käperryin sohvalle jälleen nauttimaan tekemättömyydestä. Ihania ovat vapaapäivät ja vapaaillat. Kynttilän loisteessa viltin alla on mukava seurata lempparisarjoja ja syödä itsetehtyä pannaria murun kainalossa. <3