Kesän paras hankinta

 Kesäiseltä Italian matkalta tein todella kivoja ja hyödyllisiä löytöjä, mutta en viitsi niitä enää näin jälkikäteen  lähteä esittelemään sen kummemmin. Paitsi, että yksi hankinta ansaitsee mielestäni oman postauksen ja esittelyn.  

Olen jo pidemmän aikaa etsinyt mustaa pientä laukkua, joka sopisi melkein mihin tilanteeseen vain ja minkälaisen asun kanssa tahansa. Mietin yhdessä vaiheessa muutaman Mulberryn laukun välillä, mutta jotenkin ne eivät tuntuneet kumpikaan omilta. Päätin odottaa kesäiseen Italian reissuumme, sillä tiesin, että jos jostain, niin Italiasta saattaisin uuden laukun löytää. Kannatti odottaa, sillä ihan matkamme lopussa olimme kaksi päivää Roomassa jossa pääosin vietimme aikamme shoppaillen, sillä lämpömittari kohosi molempina päivinä yli 40 asteen ja ainoa paikka missä ei ollut tukala olla, oli ilmastoidut myymälät. Olin nähnyt Pradalla kivoja laukkuja ja suuntasimmekin sinne ihan ensimmäisenä. Eipä kauaa tarvinnut kaupassa olla kun iskin silmäni kauniin yksinkertaiseen ja pieneen mustaan laukkuun.

 Tarpeeksi simppeli, pieni, mutta tärkeimmät asiat sisälleen mahduttava ja klassinen laukku, johon ei varmasti ihan heti kyllästy. Menee niin monen asun ja tilanteen kaverina, ettei ostopäätöstä ihan kauhean kauan tarvinnut miettiä. Ja vielä kun poikaystävänikin sanoi, että laukku on ihan minun näköinen ja todella käytännöllinen, niin sanoin myyjälle, että otan laukun ehdottomasti. Myyjä esitteli samaista laukkua kauniin roosan/puuterin sävyisenä, mutta pitaydyin mustan laukun tarpeessani, sillä vaaleampia laukkuja minulta kyllä löytyy ennestäänkin.

Olen käyttänyt laukkua jo nyt ihan hurjan paljon ja olen ollut siihen ihan mielettömän tyytyväinen. Tämä laukku kulkee varmasti mukanani ja pitkään!

Siispä ihan ehdottomasti kesän paras hankinta!

Oman lajin löytäminen

Kilpaurani jälkeen minulla oli pitkään tunne, etten oikein jaksa tehdä mitään. Kerrankin sai vain "hyvällä" omallatunnolla olla ja treenaamaan ei sinä päivänä tarvinnut lähteä jos ei huvittanut. Kävin kuitenkin aika-ajoin lenkillä ja kerran viikossa jäätanssissa. Hetken aikaa sellainen liikuntamäärä- ja muoto tuntui hyvältä. Kuitenkin viime keväänä aloin kaivata yhä enemmän ja enemmän jotain harrastusta tai kunnon aktiviteettia lenkkeilyn ohelle. Olin jotenkin niin nuutunut ja kaipasin sitä tunnetta kun pistän itseni täysillä likoon ja äärirajoille. Lenkkeilystä polveni rasittuivat myös niin, etten voinut viikoittain monia kertoja käydä lenkillä, joten siitäkään en saanut haluamaani fiilistä.

Kun oma vahva juttu on ollut vuosia, sellainen mistä on innostunut ja syttynyt ja mille on menettänyt palavasti oman sydämensä, on vaikea innostua jostakin muusta lajista tai treenimuodosta. Tai ainakin omalla kohdallani tunsin näin. Kävin pari kertaa salillakin, mutta sillä hetkellä se ei oikein tuntunut siltä omalta jutulta. Mietin usein, että eikö urheilun pidä olla hauskaa, salilla käynti ei sitä tunnetta minulle oikein antanut.

Olin tottunut siihen, että huomaamattani pysyin hyvässä kunnossa, eikä harjoituksissa tullut kovinkaan usein ajateltua, että nyt treenaan itselleni vaikkapa hyvät jalkalihakset. Hyvä kunto ja lihakset tulivat ikäänkuin vähän siinä sivussa, kaupanpäällisinä, ainakin kilpailukaudella. Kesäisin kuntoa kohotettiin ja silloin treenit olivat aika kuntopiiri ja lenkkeily painoitteisia.

Muutama viikko sitten käytin saamani lahjakortin Elixiaan. Sain sen joskus viime syksynä ja nyt vasta otin itseäni niskasta kiinni ja käytin sen. Oikeastaan poikaystäväni patisti minua ja raahauduin hänen mukanaan eräänä sunnuntai-iltana salille. Viikon ajan sain käydä salilla ja ryhmäliikuntatunneilla niin paljon kuin vain halusin ja jaksoin, ja kävinkin 7 päivänä kuusi kertaa salilla treenaamassa. Myös kerran osallistuin joogatunnille. Ensimmäinen päivä oli vähän nihkeä, rehellisesti sanottuna en oikein syttynyt. Tein aika monipuolisesti kaikkea ja poikaystäväni opasti minulle muutamia TRX-liikkeitä. Salin jälkeen minulla oli kuitenkin niin hyvä olo, etten muistanut milloin viimeksi esimerkiksi käsilihaksissani olisi tuntunut niin paljon! Seuraavana aamuna hyvä olo jatkui, heräsin pirteänä uuteen päivään ja fiilis oli todella hyvä. Menin sillä kertaa yksin salille ja tein pääosin TRX-liikkeitä ja kunnon vatsalihastreenin. Alussa jokaisella kerralla lämmittelin ja juoksin juoksumatolla n. 15 minuuttia. Salilla vierähti helposti yli tunti ja sain puristettua tehokkaita treenejä. 

Viikko vierähti nopeasti ja vähitellen tykästyin entistä enemmän salitreenailuun. Joogatunti oli myös todella kiva ja siinä aika unohtui ihan täysin, olo tunnin jälkeen oli raukea, mutta kropassa tuntui, että oli kuitenkin tehnyt jotain. 

Viime viikolla lenkkeilin yksin ja mietinkin todella paljon, että mitä sitä jatkossa tekisi. Pitäisikö kokeilla vielä jotain uutta lajia vai mennä vain omilla treenailuilla. Yhtenä aamuna kun vettä tuli saavista kaatamalla, soitin Elixiaan ja kyselin hieman jäsenyykistä. Eilen mulla oli sitten tapaaminen Elixiassa koskien jäsenyyttä ja lopulta hankin itselleni ensimmäisen salijäsenyyden!

Jäin myös tekemään tehokkaan salitreenin ja en olisi voinut olla tyytyväisempi! Sali on vieläpä niin lähellä ja siellä on mukavasti tilaa. Sateisinakin päivinä on sisätila minne mennä. Myös ainakin joogassa ajattelin käydä säännöllisesti, muuten en ihan kauheasti syty ohjatuista tunneista, ainakaan tältä istumalta. Toisaalta niidenkin osalta saattaa mieleni hyvinkin muuttua. 

En tiedä onko salilla käynti nyt juuri sitä mitä haluan tehdä seuraavat vuodet, mutta se on ainakin tähän tilanteeseen ja tämän hetkisiin tarpeisiini oikein loistava keino päästä hikoilemaan. Saan itsestäni paljon enemmän irti kun lähden kotoa jonnekin, kuin esimerkiksi olohuoneen lattialla tehdystä kuntopiiristä. En siis usko, että salitreeni on SE oma lajini, mutta todella hyvä keino pitää itsestä hyvää huolta. Ehkä se oma laji vielä löytyy, vai tarviiko sen enää edes löytyä kun yksi laji on vienyt aikanaan jo sydämeni?

Miten te treenaatte? Tai onko teillä jotain lajia mitä suosittelette tai jotain kivaa treenimuotoa?

Energistä uutta viikkoa!

Helppo ja erittäin hyvä mustikkamousse

 Ensimmäinen resepti mitä kokeilin raakaa ja makeaa -reseptikirjasta oli mustikkamousse. Meiltä sattumalta löytyi tarvittavat ainesosat, (mitä reseptissä ei kyllä ole kovinkaan montaa) ja yllätyin todella positiivisesti. Tätä reseptiä olen suositellut todella monelle, juurikin sen helppouden ja tietenkin maun vuoksi. Mustikkamoussea olemme tehneet aamu- ja iltapalaksi, välipalaksi ja sopii se loistavasti myös vaikkapa evääksi töihin!

Olen hieman soveltanut kirjan reseptiä ja jättänyt esimerkiksi hunajan kokonaan pois. Halutessaan hunajalla voi lisätä makeutta, mutta omaan makuuni hedelmistä ja marjoista tulee jo tarpeeksi makua. 

Tarvitset vain:

1 banaanin

1 kypsän avokadon

mustikoita maun mukaan, jäisiä tai tuoreita 

(itse laitan usien aika runsaasti)

tilkan mantelimaitoa/vettä

mustikoita tai muita marjoja pinnalle

Laita aineet kulhoon ja sekoita esimerkiksi sauvasekoittimella tai monitoimikoneella. Nauti heti tai laita jääkaappiin kylmenemään. Itse "käytän" moussen pakkasen kautta, jotta seoksesta tulee hieman jähmeämpää. 

Tätä olemme syöneet viimeaikoina aika usein ja jopa poikaystäväni on tykästynyt tähän. :)

Kannattaa kokeilla, niin helppoa ja hyvää, sekä mikä tärkeintä, terveellistä!

Raakaruoka hurahdus ja uusia kokeiluja

Olen aikaisemminkin sivunnut omaa ruokavaliotani ja sen tuomia haasteita. Tällä kertaa ajattelin valoittaa asiaa vähän enemmän.

Muutama vuosi sitten en sen kummemmin miettinyt mitä suuhuni pistin. Urheilin paljon, joten kulutusmäärät olivat kovia. Ikinä ei oikeastaan tarvinnut miettiä mitä sitä söisi, ja meninkin aika pitkälti fiilispohjalta sen suhteen. Kunnes, yhtäkkiä eräs elokuinen aamu herätessäni en enää saanut silmiäni kunnolla auki. Ne olivat niin turvonneet ja rohtuneet, että oli vaikea jopa nähdä. Menin harkkoihin, treenasin ja olo ei paloa parantunut. Näin jälkikäteen vähän huvittaa, että miten ikinä edes menin treenaamaan, sillä sehän vain pahentaa allergisiareaktioita. Minuun alkoi tulla ihmeellisiä tulehtuneita iholaikkuja, silmien ympärystät olivat aivan rohtuneet ja niin oli suupielet ja huuletkin. Muistan kuinka aamuisin itkin kun näytin niin kamalalta.

Äitini kanssa käytiin allergialääkärillä ja pääsin pian allergiatesteihin. Testeissä todettiin niin soija-allergiaa, lähes kaikki hedelmät ja juurekset olivat myös kielletty, pähkinät ja osa eri viljatuotteista jne. Jouduin luopumaan silloisesta työstäni juuri jauhoallergian takia, mutta onneksi muita töitä löytyi pian. Ruoka-aineallergiat olivat isompi juttu mitä heti edes ehkä ymmärsin. Koko arjen kulku muuttui. Jokainen pakkaus piti katsoa läpi ennen kuin uskalsi sitä edes kärryyn heittää. Kaupassa en tiennyt mitä ostaisin ja muistankin erään illan puoli 11 aikaan lähikaupassa kun itkin, sillä en tiennyt mitä voisin syödä. Päivä oli ollut jo pitkä ja päivällistä olisi pitänyt kehittää. Elin aika pitkälti munakkaalla, sillä tiesin ettei siinä olisi mitään sellaista mitä en voisi syödä. Myös poikaystäväni joutui opettelemaan pitkän litanjan ruoka-aineista joita en voinut syödä ja olemaan todella tarkkana, sillä asuimme saman katon alla. Oireet eivät kuitenkaan kovinkaan paljon helpottaneet ja aamuisin pelkäsin katsoa peiliin. Mietin niinkin pinnallisia asioita, että voinko enää koskaan käyttää luomiväriä, sillä silmäluomeni olivat niin kuivat ja rohtuneet. Moni usein kysyi oliko minulla kaikki hyvin. Niillä harjoitusmäärillä ja sillä ravinnolla en näyttänyt kovinkaan hyvinvoivalta.

Suurin käännekohta tässä asiassa taisi olla se kun kävin ravintoneuvojalla. Häneltä sain loistavia vinkkejä ja myös erään lääkärisuosituksen. Lääkärille jonka jono oli puoli vuotta. Mutta onneksi odotin ja sen käynnin jälkeen moni asia muuttui. Hän syynäsi ihoni tarkkaan, kyseli ja jutteli. Ensimmäinen joka kysyi miten minä oikeasti voin. Ja minä purskahdin itkuun. Hän löysi ruokavaliostani erään ison ongelman. Soija-allergiani takia en voi käyttää myöskään maitotuotteita. Kukaan ei ollut edes mainninut soijaproteiinin ja maitoproteiinin yhtäläisyyksistä aikaisemmin. Tämän lääkärin suosituksesta päätin kokeilumielessä jättää pois ainakin puoleksi vuodeksi myös maitotuotteet. Ja vähitellen oireet helpottivat, iho parani ja oloni oli täysin erilainen.

Korvaavia tuotteita alkoi löytymään ja kaupassa tiesin jo mitä voisin ostaa. Ihana äitini on ollut jokaisella lääkärikäynnillä minun mukanani ja ollut aina korvatarkkana kuuntelemassa vinkkejä, jotta hekin tietävät tarkalleen missä mennään. Jotenkin on todella tärkeää, että tässäkin asiassa on ollut perhe tukena ja vieressä. Isällä kyllä meni hetki tajuta, että pienikin määrä soijaa voi saada isonkin reaktion aikaiseksi. Muutaman kämmin jälkeen hänestäkin on tullut todella tarkka ja minulle usein valmistetaan oma ruoka kun menemme vanhempieni luokse syömään.

Pääsin myös siedätyshoitoon koivuallergiani takia ja sen ansiosta olen pikkuhiljaa voinut ottaa ruokavaliooni takaisin esimerkiksi banaanin ja muutamia muitakin hedelmiä. Edelleenkään en käytä mitään maitotuotteita enkä soijatuotteita. En myöskään voi syödä raakoja vihanneksia, ekstoottisiahedelmiä, joitain mausteita yms. Tilanne on kuitenkin parempi ja olen löytänyt monia muita tuotteita mitkä toimivat loistavina korvikkeina. Olen myös kuullut usein, että "minäkin haluaisin syödä noin." Tai, että olen onnekas kun saan ja joudun syömään terveellistä ja itse tehtyä ruokaa. Siitä en ole kyllä vieläkään varma, valinnan varaa kun ei aina kauheasti ole, mutta olen kyllä yrittänyt löytää niitä positiivisia asioita tästäkin jutusta. :) Ainakin aina tiedän mitä suuhuni pistän ja en useimmiten voi vain napata kiireessä vain "jotain evästä". Useimmiten tai oikeastaan aina, teemme ruoan itse ihan tuoreista raaka-aineista, ilman einesjuttuja. 

Tämä alkaa olla jo vähän huvittavaa, sillä olen aina aika monessa jutussa sellainen "myöhäisherännyt", niin kuin esimerkiksi uudessa innostuksessa, joka koskee raakaruokia. Olen lukenut niistä jostain ja kuullutkin, mutta ne on aina mennyt mulla vähän ohi, enkä ole niihin sen kummemmin perehtynyt. Jotain kuitenkin tapahtui kesällä ja pikkuhiljaa aloin niistä todella kiinnostumaan. Ehkä se oli tuon uuden Karita Tykän kirjoittaman kirjan ansiota, jonka sain syntymäpäivälahjaksi. Yksi ilta päätinkin kokeilla erästä reseptiä johon jäin ihan siltä seisomalta täysin koukkuun! Niin hyvää ja niin puhdasta. Ei sokeria ja ylimääräisiä maitotuotteita, vaan raakoja hyviä raaka-aineita ja kuitenkin niin älyttömän hyvän makuista. Voi kun olisikin tiennyt näistä aikaisemmin, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Olen nyt kokeillut rohkeasti kirjan muitakin reseptejä ja useimmat niistä on todella helppoja ja hyviä. Ajattelinkin kirjoitella ja laittaa tänne muutamia omia lempparireseptejä. Erästäkin nopeaa välipala "moussea" ole suositellut jo kaikille kavereille. Serkkuni on myös suositellut muutamia itse tekemiään raakakakkuja ja niitä ajattelin kokeilla heti seuraaviin juhliin! Tänään ajattelin valmistaa raakapatukoita evääksi viikonlopun työjuttuihin. :)

Mahtava Marche

Pieni muistelohetki takaisin heinäkuun puoliväliin, jolloin vietimme melkein kaksi viikkoa Italiassa, Marchen seudulla. Marche on siis alue itäpuolella, keskiosassa Italiaa. Se muodostuu viidestä eri maakunnasta ja pääkaupunkina Marchella on Ancona. Koko Marchen seudulla on todella paljon museoita ja historiaa. Se on hyvin samankaltainen Toscanan kanssa, suurimpana erotuksena kuitenkin upeat vuoristot ja meren läheisyys. Olen ollut Italiassa monia kertoja ja maa on entuudestaan hyvin tuttu, mutta Marchessa en ole ollut aikaisemmin. Olikin todella kiva päästä aivan uuteen paikkaan ja nähdä erilainen osa jo niin tuttua Italiaa.

Lähdimme maanantaina aamulla ja lensimme suoralla lennolla Roomaan. Roomasta otimme bussin, joka vei meidät Rooman keskustan läpi ja siitä jatkaen vuoristoisia teitä Marcheeseen. Bussimatkan olisi kai pitänyt kestää vain noin pari tuntia, mutta tällä matkalla meidät pysäytettiin ja bussi poikkeuksellisesti ratsattiin kesken matkan. Olimme perillä vasta illan jo hämärtyessä ja kellon ollessa lähemmäs puoli kymmenen illalla. Matkustus kestikin siis todella paljon odotettua pidempään. Kurniva nälkä jo vähän hermostutti meitä molempia, mutta onneksi äiti oli kattanut pöydän valmiiksi kun saavuimme asunnolle. Nautimme todella maittavan illallisen ulkona parvekkella. Illalla kävimme vielä kävelemessä vähän rantabulevardia pitkin ja kastamassa varpaat lämpimään Adrianmereen. Tunne oli kyllä niin ihana, muistan sen vieläkin ihan selvästi, olimme vihdoinkin molemmat lomalla ja poissa arjen kiireestä. <3 Kaksi viikkoa aikaa vain nauttia ja keskittyä niin itseen kuin perheen kanssa olemiseenkin.

Marchessa olimme Cupra Marittima -nimisessa pienessä kylässä, joka oli kyllä oikeasti todella sympaattisen pieni. Cupra on lähellä San Benedettoa, joka on astetta isompi kaupunki. San Benedettoa ja Cupraa erottaa vain Grottammare -niminen kaupunki/kylä.

Ensimmäisenä aamuna heräsimme aikaisin ennen kahdeksaa. Aamuaurinko paistoi ja ilma lämpeni ihan hetkessä kuumaksi. Astelin yläterassille yöpuvussa, enkä voinut olla ihastelematta mahtavaa näkymää, joka aukesi suoraan rantaan. Varhaiset aamu-uiskentelijat olivat jo vedessä virkistäytymässä ja koiran ulkoiluttajat vilisivät rantabulevardia pitkin. Aamupalan jälkeen lähdimme suoraan San Benedettoon joka tiistaisille markkinoille.

Italialaisilta markkinoilla myydään niin vaatteita kuin ruokaakin ja kaikkea siltä väliltä! Valikoima San Benedetton markkinoilla oli kyllä iso ja kojuja oli aivan vierivieressä pitkän matkaa. Aika ei tuntunut riittävän ollenkaan. Tällä kertaa ostokset pyörivät vain ruoan ja kukkien ympärillä. Hankimme parvekkeelle muutaman kukan, jo olemassa olevien yrittien seuraksi.

Asunnomme parvekkeelta näkyy siis suoraan viereiselle rannalle ja näin ollen tietenkin myös merelle. Aamupala, lounas ja illallinen oli ihana nauttia omalla parvekkeella. Useana iltana söimme kyllä ulkona, mutta aina ainakin aamupala tuli nautittua omalla parvekkeella kaunista maisemaa katsellen ja merituulen hellästi hivellen hiuksia ja ihoa.

San Benedettossa kävimme muutenkin kuin markkinoilla. Kävimme siellä kävelemässä ja yhtenä lauantaina kävin myös mani- ja pedikyyrissäkin. :) Rannat olivat siellä upeita ja ihmisiä huomattavasti enemmän verrattuna Cupraan. Siltikään turisteja ei ollut melkein yhtään, vaan paikka täyttyi Italialaisista loman viettäjistä ja paikallisista ihmisistä.

Tokavikana päivänä Marchessa pyöräiltiin yhteensä reilu 20km juurikin San Benedettoon ja takaisin. Rannan vierestä meni koko matkalta todella hyvä pyörä- ja kävelytie jota pitkin oli todella kiva pyöräillä. Asunnollamme on niin naisten kuin miestenpyörät. Kuumuudesta huolimatta pyöräretki sujui mukavasti ja lounastettiin kivassa ravintolassa ihan rannan vieressä.

Italialaista jäätelöä tuli syötyä useaan otteeseen, kerran jopa aamupalaksikin kun Roomassa emme jaksaneet mennä aamupalalle. :) Ei ole kyllä Italian jäätelöä voittanutta!

Rannalla oltiin melkein joka päivä! Välillä vaan aamupäivästä, välillä menimme iltapäivällä vain pelailemaan ja muutamana päivänä oltiin rannalla lähes koko päivät. Rantaviivaa oli kiva kävellä ja rantaa pitkin pääsisi siis lähikaupunkeihinkin, tosin ihan niin pitkälle asti ei jaksettu jalkasin lähteä.

Loma oli kyllä ehdottomasti yksi parhaista, ellei jopa paras. Meillä oli niin mukavaa. Saimme nähdä vanhempieni opastuksella monia sellaisia paikkoja mitä ei kyllä oltaisi itsekseen löydetty. Päästiin kahdelle eri tilalle viininmaistajaisiin (ja mitä viinejä ne olikaan!) syömään uskomattomiin paikkoihin ja mikä parasta, vietimme hieman myöhässä syntymäpäiviäni eräässä discodinner -paikassa, josta riittäisi kyllä juttua vaikka miten paljon! Muutamat viimeiset päivät vietimme kahdestaan Roomassa, mikä sekin oli kyllä todella ihanaa. Shoppailtuakin tuli aika kivoja juttuja. :)

Ensi matkaa jo odotellessa, matkakuume on jo aika kova. Mutta Marcheta suosittelen kaikille todella lämpimästi, upea ja mahtava paikka!

Uuden kodin pohjapiirros ja sisustussuunnitelmia

Havahduin tänään, että muuttoomme on noin kolme viikkoa. Siis vaivaiset kolme! Ja mitään pakkailuja ei olla edes vielä aloitettu. Toisaalta olen ollut yksin kotona viimeiset neljä päivää, poikaystäväni ollessa työreissuissa, joten apuakaan ei olisi ihan hirveästi ollut. Pakkailujen sijaan olen keskittynyt haaveilemaan sisustusjutuista. :)

Uuden kotimme pohjapiirroksen nähtyämme tiesimme jo melkein saman tien, että haluamme ehdottomasti ottaa tarjolla olevan asunnon. Tässä tilanteessa, emme halunneet muuttaa putkiremontin ajaksi väliaikaisesti minnekään ja jälleen muuttaa takaisin nykyiseen kotiimme. Rumba olisi ollut liikaa ja väliaikainen asuminen jossain muualla ahdisti meitä molempia todella paljon. Siispä aloimme etsiä uutta kotia. Kriteereinä oli hieman isompi asunto, mahdollisimman hyväkuntoinen, erillinen makuuhuone, tilava vessa ja suht uusi keittiö. Onneksemme saimme juuri sellaisen kodin, melkein 10 neiliöä isomman verrattuna nykyiseen, avaran ja hyvin valoisan asunnon. Ainoa haittapuoli on se, ettei asunnossa ole kunnon parveketta, vaan pieni ranskalainen parveke. Näkymät lähes korvaavat tämän puutteen, mutta toki vuokra-asunnosta kun on kyse, kompromisseja vain joissain asioissa täytyy tehdä, eikä kaikkia kriteereitä voi vain täyttää. Lisäksi tuleva kotimme on astetta lähempänä keskustaa, säilyttäen kuitenkin tietyn oman rauhan keskustan vilskeestä. 

Pidän siitä, että asunnossa on ns. tupakeittiö eli olohuone ja keittiö ovat yhtenäistä avaraa tilaa. Pienessä asunnossa turhat seinät vain pienentävät asuntoa entisestään, joten on hyvä, että olohuone+keittiö ovat tässä tapauksessa samassa. Melkein lattiasta kattoon ylettyvät ikkunat tuovat asuntoon paljon valoa ja näin ollen myös tekevät asunnosta isomman tuntuisen. Yhteensä neliöitä on hieman alle 50, joten ihan pikkuisesta kaksiosta ei ole kyse. Makuuhuoneeseen ei ihan hirveästi sängyn lisäksi mahdu, mutta toisaalta mitäpä muuta sinne edes tarvittaisiinkaan?

Keittiön "eteen" olemme jo suunnitelleet ruokapöydän paikkaa ja uusi ruokapöytä onkin heti ensimmäisenä hankintalistalla. Haluan ehdottomasti, että ruokapöytä on valkoinen, pukkijalat ja pöytälevy yhdistelmällä. Toisaalta mustat pukkijalat ja valkoinen pöytälevykin voisi olla kiva ja toimiva yhdistelmä.

 kuvat alvhem

Ihan hirveästi uusia kalusteita emme tarvitse, uutta pöytää ja ehkä sohvaa lukuunottamatta. Mutta haaveilla saa siltikin, vaikka tarvetta ei ehkä niinkään olisi! Kokemuksella tosin, aina muuton yhteydessä tulee yhtä jos toista pikkujuttua salakavalasti hankintalistalle, joten ihan hyvä, että isommat huonekalut sopivat hyvin myös tulevaan asuntoomme.

Sponttaani tauko ja paluu arkeen

Kesä oli ja meni. Ja blogikin jäi huomaamatta täysin paitsioon. Kirjoitteluun ei tuntunut löytyvän sopivaa aikaa ja muut jutut veivät täysin mennessään. Tänään kahvikupposen äärellä tuli fiilis jälleen kirjoittaa. Paljon on tapahtunut muutamassa kuukaudessa. Ja tässä teillekin palasia kesästä ja no, muustakin. :)

Lomaa ehdin viettää kesän aikana yhteensä melkein neljä viikkoa, mikä tuntui kyllä rankan vuoden jälkeen todelliselta luksukselta. Ehdin viettää kesäisiä päiviä Italian kuuman auringon alla, hytistä juhannuksena neljässä asteessa Lapin raikkaassa ilmassa, tehdä kesäisiä juttuja Helsingissä, viettää ensimmäistä kihlajaispäivää sekä omia 25-vuotis syntymäpäiviä ja nauttia läheisten rakkaasta seurasta. Myös putkiremontin kourissa oleva talomme on tuottanut todella paljon harmaita hiuksia ja siitä hermostuksissa etsimme ja löysimme meille uuden kodin! Kuukauden päästä pitäisi muuton olla jo ohi. Eli muuttopuuhia ja paikkailuja luvassa! Ja sisustusintoiluja varsinkin. Lisäksi tänään aloitin uudessa koulussa, joka myös varmasti piristää tulevaa syksyä.

Voisin sanoa, että kesäloma teki omalle mielelle niin hyvää ja oivalsinkin sen aikana monta tärkeää seikkaa. Viimeisen reilun viikon aikana olen jälleen saanut urheilusta kiinni, elämäni yhdestä tärkeimmästä asiasta, jolle ei kaiken sen kaaoksen ja kiireen kesken jäänyt ollenkaan viime talvena/keväänä aikaa. Ja sen kyllä huomasi! Nyt on onneksi jo paljon parempi suunta ja jaksan paljon paremmin kun käyn vähän (tai aika paljonkin) hikoilemassa. Energiaa on paljon paremmin ja hymy korvissa :) Olen ottanut tietoisesti aikaa ihan vain itselleni ja omalle hyvinvoinnille. Terveet elämäntavat ja ruoka on ollut itselleni aina tärkeitä, mutta nyt aikomukseni on panostaa niihin vielä entisestään. Helposti unohtaa elää juuri hetkessä ja löytää itsensä ajattelemasta "sitten huomenna" tai "ensi viikolla". Olen pyrkinyt joka päivä ajattelemaan positiivisia juttuja silloinkin kun joku asia harmittaa. Tehdä enemmän spontaaneja juttuja ja antaa tilanteen vain viedä. Turha stressaaminen vain on niin, no, turhaa. 

Jos tämä kirjoitusinto säilyy kirjoittelen varmasti enemmän juttuja urheilusta ja omista elämäntavoistani. Myös sisustus ja kotijuttuja tulee muuton myötä varmasti! :) Varsinkin kun tuleva koti on taas vähän isompi. Niin ja löytää minut ja kuvani myös instasta (@saraved), niinkuin monen muunkin näinä päivinä. Ihan vaan siltä varalta jos kirjoitustahti joskus hiljenee. ;)

Palataan!