Vielä kerran

 Viimeisiä hetkiä tämän kodin parissa viedään, kun muuttopäivään on enää vain kaksi yötä. Koti alkaa täyttyä muuttolaatikoista ja kaapit alkaa olla aikalailla tyhjennetty. Tänään pitäisi saada astiat ja loput vaatteista pakattua, sillä huomisen illan olen kiinni työjutuissa ja jotenkin en rehellisesti täysin luota siihen, että poikaystäväni saisi kaikkia astioita pakattua yksin huomisen illan aikana.

Huomenna iltapäivällä saamme jo uuden kodin avaimet, enkä millään malttaisi odottaa, että pääsemme käymään asunnolla! Kävimme siellä n. 3 viikkoa sitten ennen kuin sanoimme ottavamme kyseisen asunnon, joten muistikuvat ovat aika hämäriä koko kämpästä. Pohjapiirrustuksen kanssa olen jo hieman ennakkoon suunnitellut ja hahmotellut huonekalujen paikkoja, mutta uskon, että kun muutto on saatu hoidettua, alkaa tilan hahmottaminen olemaan helpompaa ja näin ollen kalusteiden paikat myös selkiintyä. Meillä on paljon vähemmän huonekaluja kuin asunnon edellisillä asukkailla, joten uskon, että asunto senkin takia näyttää varmasti hieman erilaiselta kun tuomme omat huonekalumme ja tavaramme sisään. Viimeiset päivät putkiremontin kanssa ovat olleet haastavia kun tietää, että kohta pääsee kaikenlaisen remontin keskeltä pois. Poraäänet ovat ainakin hetkeksi aikaa poissa ja aamuisin saa nukkua ilman herätystä seinän takana olevaan kovaan meluun ja ikkunan alla viikonloppukuulumisiaan ennen aamuseitsemää päivitteleviin työmiehiin.

Tässä muutama kuva arkistojen kätköistä meidän tämän hetkisestä, ihan kohta vanhasta Lauttasaaren kodista:

Muuttopäivänä reilu kaksi vuotta sitten olohuone näytti tältä kun tavaroita kannettiin sisään:

Olemme viihtyneet tässä asunnossa ihan mielettömän hyvin, mutta nyt on vain aika siirtyä eteenpäin ja jälleen hieman tilavampaan asuntoon. Myös alue on yllättänyt todella positiivisesti ja emme poissulje aluetta tulevaisuudessa oman asunnon hankinnan koittaessa. Lauttasaari on ollut rauhallinen, viihtyisä ja mukava paikka asua. Upeat lenkkeily- ja ulkoilumahdollisuudet ovat olleet vain plussaa! Pyörällä keskustaan on mennyt ihan hetkessä ja lähi k-extra on pelastanut monet kerrat, varsinkin iltaisin ja pyhinä. Onneksi kauas ei tarvitse muuttaa ja pääsemme taas askeleen lähemmäs keskustaa. :)

Raakapatukat

Olen ihan koukussa! Raakapatukoihin nimittäin. Jäin niihin koukkuun ostettuani niitä valmiita patukoita kaupasta, mitä itseasiassa löytyy montaa erilaista, mutta ovat kuitenkin aika kalliita, joten päätin kokeilla niiden tekemistä itse. 

Patukoiden valmistus on niin helppoa, nopeaa ja vaivatonta, mikäli vain omistaa tehosekoittimen tai vastaavan. Poimin tämän reseptin Karitan raakaa ja makeaa -reseptikirjasta, mutta varioin sitä aika paljonkin itse. Patukat ovat hyvä välipala tai loistava pikku eväs ja ne säilyvät hyvin jääkaapissa säilytettynä.

Perusohje:

n. 10 kpl

n. 2,5 dl pähkinöitä 

(itse käytin cashew, mutta myös sakasanpähkinät käy hyvin)

2 dl rusinoita

4dl kuivattuja & kivettömiä taateleita

3 rkl mantelilastuja

4 rkl raakakaakaojauhetta

1 tl vaniljauutetta

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen. Itse pilkoin taateleita valmiiksi hieman pienemmiksi paloiksi, jotta seos sekoittuisi helpommin. Painele seos leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (esim.leipävuoka käy hyvin). Laita massa jääkaappiin vetäytymään noin tunniksi.

Leikkaa paloiksi.

Mikäli haluat twistata patukoiden makua, voit raastaa seoksen joukkoon 1 tl appelsiininkuorta sekä puristaa appelsiinista seokseen appelsiinimehua.

Silloin saat herkullisia appelsiini-raakakaakaopatukoita.

Pähkinäallergia on aika yleinen ja tällöin tämä resepti ei luonnollisesti sovi pähkinäallergikoille.

Korvaavina tuotteina pähkinöiden tilalla, voit käyttää:

kookoshiutaleita

kuivattuja luumuja

kuivattuja aprikooseja

tai 

korvata puuttuvat ainesosat lisäämällä enemmän rusinoita ja taateleita.

"Aina yhtä ihana Rooma"

 Kirjoitin tuon lauseen instagramiin juuri ennen kuin olimme suuntaamassa kesälomamatkallamme Roomaan. Tämän kertainen Rooman reissu sisälsi kommelluksia ja hieman huonoa tuuria. Ei ehkä pitäisi etukäteen laittaa mitään tuollaista tekstiä kun ei tiedä mitä tuleman pitää. Mutta onneksi Rooman reissu oli ihan loman viime metreillä ja rentoutuneen olon ansiosta selvisimme haastavista tilanteista huumorilla. Näin jälkikäteen olemme monesta tilanteesta saaneet jo hyvät naurut! :) Ja taas kommellukset osoittivat sen, kuinka hyvä tiimi huonommissakin hetkissä me yhdessä olemme. Toinen tsemppaa kun toinen meinaa saada hermoromahduksen, tai osaa olla oikeassa paikassa ihan vain hiljaa ja vaikka vaan auttaa. :) Seitsemän yhteistä vuotta on opettanut jo aika paljon.

Menimme Marchesta Roomaan bussilla, joka osoittautui todella käteväksi vaihtoehdoksi. Bussimatka sujui jouhevasti ja pysyimme loistavasti aikataulussa. Otimme bussin, joka oli Roomassa n. 7 aikaan illalla, sillä halusimme nauttia lämpimästä päivästä ja Cupran ihanasta rannasta vielä hetken aikaa. 

Bussissa tarjoiltiin maksutta kahvia ja vettä. Kahvin tullessa olin juuri herännyt pieniltä nokosilta ja ilmassa oli pientä sählinkiä. Sain kahvin käteeni ja käännähdin hieman ahtaassa tilassa. Kyynärpääni osui edessä olevaan penkkiin ja kuuma kahvi kaatui suoraan valkoisille pitsishortseilleni. Bussissa ei ollut vessaa, jossa olisin päässyt putsaamaan itseäni tai valkoisia shortsejani. 

Onneksi matkalla pysähdyimme kerran ja pääsin vaihtamaan puhtaan hameen, kahvi tahrimissa shorteissa ei olisi ollut kovinkaan kiva kävellä keskellä Roomaa. Ensi kerralla en ehkä matkusta valkoisissa shortseissa. ;)

Kun vihdoin olimme Rooma keskustassa ja nousin bussista, ensimmäisellä ottamallani askeleella lemppari sandaalini hajosi. Rikkinäisellä kengällä en voinut kävellä ja otimmekin taksin, vaikka hotelli ei olisi ollut kovinkaan kaukana. Onneksi Roomassa takseja vilisee paljon ja taksin saaminen oli todella nopeaa ja helppoa. Usein vain kadunvarressa seisoessa voi napata vapaana olevan taksin ihan muutamassa minuutissa.

Hotelli oli kiva ja aika keskeisellä paikalla, Via Cavourin varrella. Via del Corsolta kävelee Cavourille ehkä n. 10 minuuttia, joka ei ole minun mielestäni kovinkaan pitkä matka. Viimeksi yövyimme aivan Pantheonin vieressä, joka siis on vielä lähempänä kuin Cavour, mutta sellaisessa paikassa ja kaupungissa missä on jo aikaisemmin ollut, on kiva kokeilla hieman uusia hotelleja ja paikkoja, ja niin teimme tälläkin kertaa. Hotellimme ei ollut mikään tavallinen hotelli, vaan ennemmin huoneisto, jossa meillä oli 60 neliöinen huone keittiöineen. Huone oli juuri remontoitu ja uutuuttaan kiiltävä, siispä erittäin viihtyisä.

Vaihdoimme matkustusvatteet puhtaisiin ja suuntasimme kaupungille hieman fiilistelemään tunnelmaa ennen illalliselle suuntaamista. Siinä kaupungilla kävellessä oli ihana katsella ohikulkevia ihmisiä ja nauttia viimeisistä lomapäivistä. Kunnes huomasin, että sandaali jonka olin hotellilla vaihtanut rikkinäisestä toiseen, hajosi myös! Siis jo toinen kenkä saman päivän aikana. Ensin suututti ja sitten jo naurattikin, miten voi olla mahdollista? Juuri minun tuuriani. No, rikkinäisellä sandaalilla on hieman vaikea kävellä (mahdotonta), joten otimme Via Cavourille taksin ja menimme hotellin lähistölle syömään. Onneksi ruoka oli hyvää ja ilta muutenkin kaiken kaikkiaan todella mukava. Illalla teimme vielä suunnitelmaa seuraavan päivän varalle ja menimme suht aikaisin nukkumaan, jotta jaksaisimme hyvin seuraavana päivänä.

Seuraavaan aamuun heräsimme virkeinä ja täynnä energiaa! Lähdimme ajoissa kävelemään Corsolle päin, ilman, että olimme syöneet edes aamupalaa. Poikaystäväni nappasi kahvin matkalla mukaan ja osti jäätelön, ennen kauppoihin suuntaamista. Aamupäivällä shoppailimme ja myöhemmin iltapäivästä vain kiertelimme nähtävyyksiä ja kaupunkia. Ostin jo aikaisemmin esittelemäni laukun ja muutamia hankintoja tein myös Massimo Dutilta. Päivä oli todella kuuma, mittari kohosi 40 asteeseen ja välillä oli niin kuuma, ettei puhuakaan jaksanut. Roomaan pakkautuu kuumuus ja ilma kaupungissa ei heinäkuussa oikein kierrä, joten näin jälkikäteen muutaman kokemuksen jälkeen, voisin sanoa, että kannattaa varata Rooman matka kevääseen, alkukesään tai syksyyn. Heinä-elokuussa Rooma kuhisee turisteja ja kaupunki on kuin tulikuuma kattila. 

Rakastan Italian talojen värejä! Niin kauniita rakanneuksia ja talojen värit ovat hurmaavia. 

Hetki tämän kuvan ottamisen jälkeen osa tuosta suloisen punaisesta jäätelöstä oli minun valkoisen mekon rinnuksilla. Ja jälleen olimme keskellä Roomaa ja hotellillekin oli aika pitkä matka. Onneksi meillä oli mukana vichyä ja poikaystäväni paineli sitä oikein urakalla tahran päälle. Hetken aikaa siinä tuskailtuamme tahra olikin täysin poissa ja kuuman ilman johdosta märkä vesilänttikin kuivui hetkessä. Säikähdyksestä huolimatta kaikki oli siis täysin hyvin ja pieni kommellus muuttui jo hetkessä nauruksi. :)

Illalla suuntasimme pienen lepohetken jälkeen syömään ja valitsimme ruokapaikan ihan läheltä Fontana Di Treviä. Tällä kertaa suihkulähde oli remontin alla, mutta onneksi olemme sen jo monta kertaa nähneet. Alunperin ajattelimme mennä syömään Trastrevereen, jota voin suositella todella lämpimästi. Trastrevere on kaupungiosa, joka ei ole ihan keskustassa, mutta todella lähellä kuitenkin. Se on joen toisella puolella ja sinne pääsee loistavasti kävellen tai taksilla. Ravintolat ovat siellä hieman halvempia ja tunnelma muutenkin hieman rennompi, mitä ihan Rooman keskustassa. 

Viimeisen illan illallinen ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Jo alkupalojen jälkeen sain hirveän päänsäryn. Ensin ajattelin sen johtuvan vain kauheasta nälästä, mutta särky vain  hiljalleen yltyi. Söin pääruoan ja join lasin viiniä. Olo vain paheni ja seuraavaksi olikin myös todella pahaolo. Kävin vessassa ja takaisin pöytään kävellessäni päänsärky ja huonovointisuus vain yltyi yltymistään. Maksoimme laskun ja lähdimme etsimään apteekkia, sillä särkylääkkeet olivat jääneet Cupran asunnolle. Apteekki löytyi, useampikin, mutta kaikki olivat siinä vaiheessa iltaa jo kiinni. Kirosin huonomuistisuuteni alimpaan koloon, ensi kerralla on muistettava ottaa särkylääkkeitä matkalle mukaan. Etsiessämme apteekkia aloin saamaan lihaskramppeja jalkoihini enkä enää pystynyt kävelemään. Päässä jyskytti niin paljon, että tuntui kuin suoni olisi päästäni räjähtänyt ihan minä hetkenä hyvänsä. Otimme jälleen kerran taksin ja menimme hotellille. Viimeinen ilta lomallamme kului osaltani sängyssä vaikeroiden ja huonoa oloa potien. Poikaystäväni pakotti minut juomaan vettä ja vähän cokista ja lopulta nukahdin hänen pitäessään kylmää limutölkkiä otsallani. Sain siis varmaankin auringonpistoksen ja runsaasta juomisesta huolimatta, oli minulla varmaankin myös nestehukka, jota ei lainkaan auttanut lasi punaviiniä, jonka illallisella join.

Seuraava päivä valkeni paremmin, päässä tuntui vielä pientä jomotusta, mutta olo oli jo lähes normaali. Edellisestä päivästä oppineena menimme aamupalalle ja ostimme muutaman vesipullon heti aamusta mukaan. Pidimme molemmat myös hattuja päässä, sillä päivästä oli tulossa vielä kuumempi kuin edellisestä päivästä. Päivä kului Espanjalaisilla portailla macaronseja syöden ja nauttien viimeisistä hetkistä Roomassa. Suuntasimme ajoissa Terminille eli päärautatieasemalle, josta otimme junan kohti lentokenttää. Lippua tulostaessa ilmeni kuitenkin ongelmia ja automaatti imaisi rahat. Onneksi apua löytyi, mutta myöhästyimme kuitenkin junasta. Tiimellyksessä näin kuinka poikaystävni valahti valkoiseksi ja hän sain hirveän päänsäryn. Minun edellisen illan huonovointisuus oli nyt hänellä. Menimme seuraavalla junalla, jolla ehdimme myös hyvissä ajoin lentokentälle. Kentällä suuntasimme hakemaan pientä purtavaa kunnes kaikki sähköt katkesivat. Odotimme yli tunnin, että sähköt palaisivat ja saisimme ruokaa. Poikaystäväni vietti tunnin vessassa huonoa oloaan potien. Voi mikä huono tuuri meillä olikaan!

Lopulta saimme ruokaa ja pääsimme myös koneeseen. Lento oli aika paljon myöhässä, mutta totesimme, että oli parempi lähteä tässä vaiheessa kotiin, ennen kuin mitään vakavempaa sattuisi. Koko Rooman reissu oli siis täynnä pieniä kommelluksia, mutta silti nautimme olostamme suunnttomasti, tai no, ainakin paikoitellen. :) Jäi siitä paljon hyviäkin hetkiä muistiin, kaiken sattumuksen keskellä ja näin jälkikäteen niin kuin aikaisemmin mainitsin, olemme saaneet reissustamme monet hyvät naurut. Ensi kerralla suuntaamme Roomaan joko keväällä tai syksyllä, kesäinen Rooma on osaltamme jo hetkeksi nähty.

Aamun mahtavuus

Uusi viikkon ja täysin uudet tuulet. Tänään pärähti viimeinen viikko vanhassa kodissa eli kyseessä on  jo aika kauan odotettu muuttoviikko! Edellinen viikko meni kaikenlaisen säädön merkeissä ja lopulta viikko ei ehkä ollut mikään parhaista. Oli kolaria, asuntoasioiden hoitamista, kaikelaisten papereiden toimittamista ja stressin johdosta olevaa huonoa fiilistä. Uuden viikon alkaessa voi ottaa erilaisen asenteen ja startin, joten ei ne maanantait nyt niin kauheita ole! ;) 

Olen ehdottomasti aamuihmisiä, rakastan rauhallisia kotiaamuja, aikaisia brunsseja keskellä arkiviikkoa, aamutreenejä ja aamuluentoja. Taidan olla aamusta energisimmilläni ja usein saan aamusta eniten aikaan, iltapäivisin olen useimmiten jo aika levoton.

Opiskelijana on se hyvä puoli, että vapaita aamuja saattaa olla ihan keskellä viikkoa. Myös työni on iltapainoitteista, joten vain viikonloppuaamuisin olen töissä. Muuten olen sitten iltapäivisin tai iltaisin, noin niinkuin arkena. Tällä hetkellä vakiona on se, että sunnuntaisin herään jo kuuden jälkeen, sillä työni alkaa jo 7.30. Se hyvä puoli siinä on, että ennen puoltapäivää olen jo takaisin kotona ja sunnuntaipäivät saan ihan vain relata!

Tänään heräsin jo ajoissa, sillä normitöissäkäyvä poikaystäväni lähti kahdeksan jälkeen. Torkutin vielä hetken, kunnes lopulta nousin ylös. Aamutoimeni alkaa aina samalla kaavalla, ensin hipsin laittamaan kahvin tippumaan. :)

Aamupalahetki on yksi päivän lempihetkistäni. Usein varaan sen syömiseen ja laittoon ainakin puolituntia. Vapaina aamuina siihen saattaa hujahtaa helposti tunti ellei kaksikin. Ihanaa omaa aikaa, jota ei sitten arjen keskellä kuitenkaan niin paljon ole. Välillä mietin, että mitä se sitten on kun on lapset ja kaikenlaiset muut velvoitteet? Oma aika kun on kuitenkin itsellekin niin tärkeää.

Uuden viikon aloittaminen tuntuu vielä paremmalta kun on eilen vetänyt erittäin tehokkaan treenin ja samalla nauttinut upeasta säästä! Eilisessä auringonpaisteessa oli mielettömän hyvä juosta pitkin Lauttasaaren rantoja. Vedettiin yhdessä  kunnon lenkki, jonka päälle pysähdyttiin Kasinonrantaan tekemään tehokasta kuntopiiriä. Tsempattiin toinen toisiamme viimeiseen liikkeeseen asti ja olo oli tehdyn treenin jälkeen niin hyvä! Tuli ainakin karistettua nihkeän viikon fiilikset ja nautittua toistemme seurasta ja samalla otettua kaikki hyöty irti vielä niin kesäisestä säästä. Eipä ollut enää muuttostressistä tietoakaan kun hölkkäilimme takaisin kotiin.  Uutta boostia antoi myös värikkäät treenishortsini, ne nappasin mukaan samana päivänä lähimmästä Intresportista.

Ehkä se on se keskeneräisyys mikä tällä hetkellä on eniten ahdistanut, mutta onneksi on jäljellä enää muutama yö ja muutamat käytännönasiat mitkä pitää ennen muuttoa hoitaa. Sitten voikin nauttia täysillä uudesta kodista ja sen laittamisesta. Uuden kodin laittamisessa ja suunnittelussa on vain sitä jotain. Rakastan haaveilemista ja suunnittelua. Ei enää kauaa kun pääsen sisustamisen kimppuun!

Syntymäpäiväkakku ja ajatuksia vanhenemisesta

 Löysin koneen kuvien seasta kasan kuvia kesäkuisilta syntymäpäiviltäni, täytin siis silloin 25-vuotta. Ensin ajattelin, etten jaksaisi kovinkaan paljon syntymäpäiviäni juhlia, sillä olin lupautunut eräälle leirille töihin ja lähtö oli seuraavana aamuna. Ystäväni yllytti minua järjestämään pienimuotoiset juhlat ja kutsuinkin alle viikon varoitusajalla kavereita meille viettämään iltaa. Yllättävän moni (suurinosa) pääsi paikalle ja vietimmekin tosi kivan illan. Yleensä kun odotuksia ei ihan hirveästi ole, onnistuukin asiat silloin parhaiten, niin kävi näidenkin juhlien suhteen!

Syntymäpäivillä pitää tietysti olla kakku ja kerrankin oli taas syy leipoa. Ajatuksissani olin miettinyt jonkin kivan ja näyttävän kakun, mutta toteutusvaihessa suunnitelmani eivät näyttäneet menevän ihan putkeen. Kakkupohja ei kohonnutkaan tarpeeksi, joten jouduin hätäratkaisuksi leipomaan uuden osan, jonka laitoin päälliseksi. Kaupasta ei löytynyt kasvikermaa ja juoksimmekin kolmessa eri kaupassa etsimässä sitä. Lisäksi juhlapäivänä olin aamupäivän kaverin babyshowereissa, joten kakun tekemiseen ja juhlavalmisteluihin ei yllättäen ollutkaan niin paljoa aikaa kuin alunperin olin ehkä ajatellut. Pienimuotoinen katastrofi oli yhdessä vaiheessa meneillään keittiössä, mutta tilanne saatiin oikein hyvin hallintaan. Nyt jälkikäteen naurattaa koko homma.

Kuitenkin lopulta sain kuin sainkin pelastettua kakun ja siitä tuli ihan näyttävä ja ennen kaikkea todella hyvän makuinen. Kakussa on aina se huono puoli, ettei sitä voi etukäteen oikein koemaistaa. Mutta onneksi lopputulos oli mehevä ja maukas, joten voisin toistamiseenkin tehdä samalla kaavalla olevan kakun. Kakku on täysin maidoton ja soijaton ja pääosin se on tehty muuntaen maidottoman mutakakun ohjetta, väliin laitoin vain vaniljauutteella maustettua kasvikermaa ja tuoreita kokonaisia mansikoita. Päälle vain runsaasti marjoja ja muutama voikreemikoristus ja voilá.

Muistan kuinka 25-vuotias vielä hetki sitten tuntui niin "suurelta" iältä ja 22-vuotiaana mulla olikin ihan kauhea ikäkriisi. Tunsin silloin itseni jotenkin todella vanhaksi ja mietin usein, että apua olen niin vanha. Kipuilin asian kanssa ihan älyttömän paljon. Nyt tuntuu siltä, että olen vielä todella nuori, eikä tässä ole kauhea kiire yhtään mihinkään. Kai se ajatusmalli vaan muuttuu kokemusten ja tilanteiden myötä. Varmasti myös opintojen aloittaminen vaikutti tähän asiaan vaan positiivisella tavalla. Työelämään ei ole mulla sinänsä vielä kauheaa kiirettä. Tai nyt siis tarkoitan alani töitä, sillä töissä käyn nytkin. Työpaikassa, jossa viihdyn ja jossa voin vielä vain kehittyä paremmaksi. 

Eniten jossain vaiheessa ahdistusta tuotti se, ettei me oltu kumpikaan poikaystäväni kanssa edetty elämässämme eteenpäin. Monta vuotta meni niin, että elettiin ns. samanlaista arkea. Sama työpaikka, sama treeniaikataulu ja ihan sama arki. Tätä kesti useamman vuoden ajan. Mulla oli monta välivuotta, jotka kylläkin käytin tietoisestikin vain urheiluun, mutta silti se usein ahdisti. Lähipiiri porskutti eteenpäin, oli opiskelupaikkaa, uusia töitä, asuntosäästötiliä yms. Ystävät alkoivat valmistumaan ja menivät kihloihin ja puhuivat perheen perustamisesta ja häistä. Meille se kaikki ei ollut ollenkaan ajankohtaista. Moni kysyi, että no, oletko opiskelemassa? Tai vieläkö sä jaksat vaan urheilla? Se ärsytti ihan todella paljon, vaikka tiedän, ettei kukaan sitä ilkeyttään kysynyt. Osittain se kaikki ei vieläkään ole meille ajankohtaista, mutta siltikin eteenpäin ollaan menty. Nyt olen opiskelemassa ja niin on poikaystävänikin, hän on myös alan töissä vakituisessa työsuhteessa ja asuntoasioita ollaan jo suunniteltu. Omaa asuntoa emme kuitenkaan vielä hanki, vaan tähän elämäntilanteeseen käy vuokralla asuminen oikein hyvin. Häitä suunnitellaan, mutta niilläkään ei ole mikään kiire. Otetaan lungisti ja yritetään nauttia tästä ajasta täysillä.

Vaikka todella kliseiseltä tämä kuulostaakin, niin kaikella on tarkoituksensa. Me olemme edenneet alusta asti ihan omaa polkuamme (niin yhdessä kuin pariskuntana) ja todella erilaista mitä moni kaveriporukassamme tai tuttavapiirissämme. Jos totta puhutaan, niin olisin ihan hyvin voinut viettää ehkäpä yhden välivuoden lisää. Kuitenkin olen oikein tyytyväinen tähän tilanteeseen ja siihen, että asiat ovat edenneet omassa tahdissa. Ei tarvitse kulkea sitä samaa ja toivottua kaavaa, minkä meidän yhteiskunta ehkä osittain luo ja moni ihminen olettaa. Jokainen kulkee omaa matkaansa ja etenee siinä tahdissa kuin itsestään hyvältä tuntuu. Aina itse ei voi vaikuttaa asioiden kulkuun, mutta omaan suhtautumiseen voi kylläkin. Ja paljon. Ikäkriisiä ei siis vielä/enää ole, vaan olen tyytyväinen juuri tähän tilanteeseen. Nyt tarkoituksena on vain nauttia opiskeluajasta ja uuden oppimisesta, kehittyä työssä ja matkustella. Ihan hirveästi ei ole vielä mitään velvoitteita, joten onhan siitäkin otettava kaikki irti!

Herkullinen ja nopea kanawokki

Usein kun on kiire niin tulee helposti syötyä vähän niin ja näin, haukattua nopeasti jotain. Nopeatempoinen arki ei välttämättä tarkoita einesruokaa ja kompromissiratkaisuja. Toki se vaatii hieman suunnittelua ja etukäteen kaupassa käyntiä.

Supernopea, terveellinen ja maittava lounas syntyi eilen hetkessä. Olimme jo edellisenä päivänä käyneet kaupassa ostamassa seuraavan päivän tarvikkeet. Paljon vihanneksia ja kanaa, joista seuraavana päivänä tein todella maukkaan "wokin".

Paistoin kanat, pilkoin vihannekset (porkkana, paprika, parsakaali ja kesäkurpitsa) sekä sekaan laitoin muutaman sienen ja auringonkukan siemeniä ja paistoin kaikki kookosrasvassa. Maustaminen ja muutaman minuutin vetäytyminen ja lounas oli valmis! Sivuun hieman avokadoa, pinaattia ja tomaattia. Herkullista ja nopeaa! :)

Kesän paras hankinta

 Kesäiseltä Italian matkalta tein todella kivoja ja hyödyllisiä löytöjä, mutta en viitsi niitä enää näin jälkikäteen  lähteä esittelemään sen kummemmin. Paitsi, että yksi hankinta ansaitsee mielestäni oman postauksen ja esittelyn.  

Olen jo pidemmän aikaa etsinyt mustaa pientä laukkua, joka sopisi melkein mihin tilanteeseen vain ja minkälaisen asun kanssa tahansa. Mietin yhdessä vaiheessa muutaman Mulberryn laukun välillä, mutta jotenkin ne eivät tuntuneet kumpikaan omilta. Päätin odottaa kesäiseen Italian reissuumme, sillä tiesin, että jos jostain, niin Italiasta saattaisin uuden laukun löytää. Kannatti odottaa, sillä ihan matkamme lopussa olimme kaksi päivää Roomassa jossa pääosin vietimme aikamme shoppaillen, sillä lämpömittari kohosi molempina päivinä yli 40 asteen ja ainoa paikka missä ei ollut tukala olla, oli ilmastoidut myymälät. Olin nähnyt Pradalla kivoja laukkuja ja suuntasimmekin sinne ihan ensimmäisenä. Eipä kauaa tarvinnut kaupassa olla kun iskin silmäni kauniin yksinkertaiseen ja pieneen mustaan laukkuun.

 Tarpeeksi simppeli, pieni, mutta tärkeimmät asiat sisälleen mahduttava ja klassinen laukku, johon ei varmasti ihan heti kyllästy. Menee niin monen asun ja tilanteen kaverina, ettei ostopäätöstä ihan kauhean kauan tarvinnut miettiä. Ja vielä kun poikaystävänikin sanoi, että laukku on ihan minun näköinen ja todella käytännöllinen, niin sanoin myyjälle, että otan laukun ehdottomasti. Myyjä esitteli samaista laukkua kauniin roosan/puuterin sävyisenä, mutta pitaydyin mustan laukun tarpeessani, sillä vaaleampia laukkuja minulta kyllä löytyy ennestäänkin.

Olen käyttänyt laukkua jo nyt ihan hurjan paljon ja olen ollut siihen ihan mielettömän tyytyväinen. Tämä laukku kulkee varmasti mukanani ja pitkään!

Siispä ihan ehdottomasti kesän paras hankinta!