Raakaruoka hurahdus ja uusia kokeiluja

Olen aikaisemminkin sivunnut omaa ruokavaliotani ja sen tuomia haasteita. Tällä kertaa ajattelin valoittaa asiaa vähän enemmän.

Muutama vuosi sitten en sen kummemmin miettinyt mitä suuhuni pistin. Urheilin paljon, joten kulutusmäärät olivat kovia. Ikinä ei oikeastaan tarvinnut miettiä mitä sitä söisi, ja meninkin aika pitkälti fiilispohjalta sen suhteen. Kunnes, yhtäkkiä eräs elokuinen aamu herätessäni en enää saanut silmiäni kunnolla auki. Ne olivat niin turvonneet ja rohtuneet, että oli vaikea jopa nähdä. Menin harkkoihin, treenasin ja olo ei paloa parantunut. Näin jälkikäteen vähän huvittaa, että miten ikinä edes menin treenaamaan, sillä sehän vain pahentaa allergisiareaktioita. Minuun alkoi tulla ihmeellisiä tulehtuneita iholaikkuja, silmien ympärystät olivat aivan rohtuneet ja niin oli suupielet ja huuletkin. Muistan kuinka aamuisin itkin kun näytin niin kamalalta.

Äitini kanssa käytiin allergialääkärillä ja pääsin pian allergiatesteihin. Testeissä todettiin niin soija-allergiaa, lähes kaikki hedelmät ja juurekset olivat myös kielletty, pähkinät ja osa eri viljatuotteista jne. Jouduin luopumaan silloisesta työstäni juuri jauhoallergian takia, mutta onneksi muita töitä löytyi pian. Ruoka-aineallergiat olivat isompi juttu mitä heti edes ehkä ymmärsin. Koko arjen kulku muuttui. Jokainen pakkaus piti katsoa läpi ennen kuin uskalsi sitä edes kärryyn heittää. Kaupassa en tiennyt mitä ostaisin ja muistankin erään illan puoli 11 aikaan lähikaupassa kun itkin, sillä en tiennyt mitä voisin syödä. Päivä oli ollut jo pitkä ja päivällistä olisi pitänyt kehittää. Elin aika pitkälti munakkaalla, sillä tiesin ettei siinä olisi mitään sellaista mitä en voisi syödä. Myös poikaystäväni joutui opettelemaan pitkän litanjan ruoka-aineista joita en voinut syödä ja olemaan todella tarkkana, sillä asuimme saman katon alla. Oireet eivät kuitenkaan kovinkaan paljon helpottaneet ja aamuisin pelkäsin katsoa peiliin. Mietin niinkin pinnallisia asioita, että voinko enää koskaan käyttää luomiväriä, sillä silmäluomeni olivat niin kuivat ja rohtuneet. Moni usein kysyi oliko minulla kaikki hyvin. Niillä harjoitusmäärillä ja sillä ravinnolla en näyttänyt kovinkaan hyvinvoivalta.

Suurin käännekohta tässä asiassa taisi olla se kun kävin ravintoneuvojalla. Häneltä sain loistavia vinkkejä ja myös erään lääkärisuosituksen. Lääkärille jonka jono oli puoli vuotta. Mutta onneksi odotin ja sen käynnin jälkeen moni asia muuttui. Hän syynäsi ihoni tarkkaan, kyseli ja jutteli. Ensimmäinen joka kysyi miten minä oikeasti voin. Ja minä purskahdin itkuun. Hän löysi ruokavaliostani erään ison ongelman. Soija-allergiani takia en voi käyttää myöskään maitotuotteita. Kukaan ei ollut edes mainninut soijaproteiinin ja maitoproteiinin yhtäläisyyksistä aikaisemmin. Tämän lääkärin suosituksesta päätin kokeilumielessä jättää pois ainakin puoleksi vuodeksi myös maitotuotteet. Ja vähitellen oireet helpottivat, iho parani ja oloni oli täysin erilainen.

Korvaavia tuotteita alkoi löytymään ja kaupassa tiesin jo mitä voisin ostaa. Ihana äitini on ollut jokaisella lääkärikäynnillä minun mukanani ja ollut aina korvatarkkana kuuntelemassa vinkkejä, jotta hekin tietävät tarkalleen missä mennään. Jotenkin on todella tärkeää, että tässäkin asiassa on ollut perhe tukena ja vieressä. Isällä kyllä meni hetki tajuta, että pienikin määrä soijaa voi saada isonkin reaktion aikaiseksi. Muutaman kämmin jälkeen hänestäkin on tullut todella tarkka ja minulle usein valmistetaan oma ruoka kun menemme vanhempieni luokse syömään.

Pääsin myös siedätyshoitoon koivuallergiani takia ja sen ansiosta olen pikkuhiljaa voinut ottaa ruokavaliooni takaisin esimerkiksi banaanin ja muutamia muitakin hedelmiä. Edelleenkään en käytä mitään maitotuotteita enkä soijatuotteita. En myöskään voi syödä raakoja vihanneksia, ekstoottisiahedelmiä, joitain mausteita yms. Tilanne on kuitenkin parempi ja olen löytänyt monia muita tuotteita mitkä toimivat loistavina korvikkeina. Olen myös kuullut usein, että "minäkin haluaisin syödä noin." Tai, että olen onnekas kun saan ja joudun syömään terveellistä ja itse tehtyä ruokaa. Siitä en ole kyllä vieläkään varma, valinnan varaa kun ei aina kauheasti ole, mutta olen kyllä yrittänyt löytää niitä positiivisia asioita tästäkin jutusta. :) Ainakin aina tiedän mitä suuhuni pistän ja en useimmiten voi vain napata kiireessä vain "jotain evästä". Useimmiten tai oikeastaan aina, teemme ruoan itse ihan tuoreista raaka-aineista, ilman einesjuttuja. 

Tämä alkaa olla jo vähän huvittavaa, sillä olen aina aika monessa jutussa sellainen "myöhäisherännyt", niin kuin esimerkiksi uudessa innostuksessa, joka koskee raakaruokia. Olen lukenut niistä jostain ja kuullutkin, mutta ne on aina mennyt mulla vähän ohi, enkä ole niihin sen kummemmin perehtynyt. Jotain kuitenkin tapahtui kesällä ja pikkuhiljaa aloin niistä todella kiinnostumaan. Ehkä se oli tuon uuden Karita Tykän kirjoittaman kirjan ansiota, jonka sain syntymäpäivälahjaksi. Yksi ilta päätinkin kokeilla erästä reseptiä johon jäin ihan siltä seisomalta täysin koukkuun! Niin hyvää ja niin puhdasta. Ei sokeria ja ylimääräisiä maitotuotteita, vaan raakoja hyviä raaka-aineita ja kuitenkin niin älyttömän hyvän makuista. Voi kun olisikin tiennyt näistä aikaisemmin, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Olen nyt kokeillut rohkeasti kirjan muitakin reseptejä ja useimmat niistä on todella helppoja ja hyviä. Ajattelinkin kirjoitella ja laittaa tänne muutamia omia lempparireseptejä. Erästäkin nopeaa välipala "moussea" ole suositellut jo kaikille kavereille. Serkkuni on myös suositellut muutamia itse tekemiään raakakakkuja ja niitä ajattelin kokeilla heti seuraaviin juhliin! Tänään ajattelin valmistaa raakapatukoita evääksi viikonlopun työjuttuihin. :)