8/28/2014

Syntymäpäiväkakku ja ajatuksia vanhenemisesta

 Löysin koneen kuvien seasta kasan kuvia kesäkuisilta syntymäpäiviltäni, täytin siis silloin 25-vuotta. Ensin ajattelin, etten jaksaisi kovinkaan paljon syntymäpäiviäni juhlia, sillä olin lupautunut eräälle leirille töihin ja lähtö oli seuraavana aamuna. Ystäväni yllytti minua järjestämään pienimuotoiset juhlat ja kutsuinkin alle viikon varoitusajalla kavereita meille viettämään iltaa. Yllättävän moni (suurinosa) pääsi paikalle ja vietimmekin tosi kivan illan. Yleensä kun odotuksia ei ihan hirveästi ole, onnistuukin asiat silloin parhaiten, niin kävi näidenkin juhlien suhteen!

Syntymäpäivillä pitää tietysti olla kakku ja kerrankin oli taas syy leipoa. Ajatuksissani olin miettinyt jonkin kivan ja näyttävän kakun, mutta toteutusvaihessa suunnitelmani eivät näyttäneet menevän ihan putkeen. Kakkupohja ei kohonnutkaan tarpeeksi, joten jouduin hätäratkaisuksi leipomaan uuden osan, jonka laitoin päälliseksi. Kaupasta ei löytynyt kasvikermaa ja juoksimmekin kolmessa eri kaupassa etsimässä sitä. Lisäksi juhlapäivänä olin aamupäivän kaverin babyshowereissa, joten kakun tekemiseen ja juhlavalmisteluihin ei yllättäen ollutkaan niin paljoa aikaa kuin alunperin olin ehkä ajatellut. Pienimuotoinen katastrofi oli yhdessä vaiheessa meneillään keittiössä, mutta tilanne saatiin oikein hyvin hallintaan. Nyt jälkikäteen naurattaa koko homma.











Kuitenkin lopulta sain kuin sainkin pelastettua kakun ja siitä tuli ihan näyttävä ja ennen kaikkea todella hyvän makuinen. Kakussa on aina se huono puoli, ettei sitä voi etukäteen oikein koemaistaa. Mutta onneksi lopputulos oli mehevä ja maukas, joten voisin toistamiseenkin tehdä samalla kaavalla olevan kakun. Kakku on täysin maidoton ja soijaton ja pääosin se on tehty muuntaen maidottoman mutakakun ohjetta, väliin laitoin vain vaniljauutteella maustettua kasvikermaa ja tuoreita kokonaisia mansikoita. Päälle vain runsaasti marjoja ja muutama voikreemikoristus ja voilá.

Muistan kuinka 25-vuotias vielä hetki sitten tuntui niin "suurelta" iältä ja 22-vuotiaana mulla olikin ihan kauhea ikäkriisi. Tunsin silloin itseni jotenkin todella vanhaksi ja mietin usein, että apua olen niin vanha. Kipuilin asian kanssa ihan älyttömän paljon. Nyt tuntuu siltä, että olen vielä todella nuori, eikä tässä ole kauhea kiire yhtään mihinkään. Kai se ajatusmalli vaan muuttuu kokemusten ja tilanteiden myötä. Varmasti myös opintojen aloittaminen vaikutti tähän asiaan vaan positiivisella tavalla. Työelämään ei ole mulla sinänsä vielä kauheaa kiirettä. Tai nyt siis tarkoitan alani töitä, sillä töissä käyn nytkin. Työpaikassa, jossa viihdyn ja jossa voin vielä vain kehittyä paremmaksi. 

Eniten jossain vaiheessa ahdistusta tuotti se, ettei me oltu kumpikaan poikaystäväni kanssa edetty elämässämme eteenpäin. Monta vuotta meni niin, että elettiin ns. samanlaista arkea. Sama työpaikka, sama treeniaikataulu ja ihan sama arki. Tätä kesti useamman vuoden ajan. Mulla oli monta välivuotta, jotka kylläkin käytin tietoisestikin vain urheiluun, mutta silti se usein ahdisti. Lähipiiri porskutti eteenpäin, oli opiskelupaikkaa, uusia töitä, asuntosäästötiliä yms. Ystävät alkoivat valmistumaan ja menivät kihloihin ja puhuivat perheen perustamisesta ja häistä. Meille se kaikki ei ollut ollenkaan ajankohtaista. Moni kysyi, että no, oletko opiskelemassa? Tai vieläkö sä jaksat vaan urheilla? Se ärsytti ihan todella paljon, vaikka tiedän, ettei kukaan sitä ilkeyttään kysynyt. Osittain se kaikki ei vieläkään ole meille ajankohtaista, mutta siltikin eteenpäin ollaan menty. Nyt olen opiskelemassa ja niin on poikaystävänikin, hän on myös alan töissä vakituisessa työsuhteessa ja asuntoasioita ollaan jo suunniteltu. Omaa asuntoa emme kuitenkaan vielä hanki, vaan tähän elämäntilanteeseen käy vuokralla asuminen oikein hyvin. Häitä suunnitellaan, mutta niilläkään ei ole mikään kiire. Otetaan lungisti ja yritetään nauttia tästä ajasta täysillä.

Vaikka todella kliseiseltä tämä kuulostaakin, niin kaikella on tarkoituksensa. Me olemme edenneet alusta asti ihan omaa polkuamme (niin yhdessä kuin pariskuntana) ja todella erilaista mitä moni kaveriporukassamme tai tuttavapiirissämme. Jos totta puhutaan, niin olisin ihan hyvin voinut viettää ehkäpä yhden välivuoden lisää. Kuitenkin olen oikein tyytyväinen tähän tilanteeseen ja siihen, että asiat ovat edenneet omassa tahdissa. Ei tarvitse kulkea sitä samaa ja toivottua kaavaa, minkä meidän yhteiskunta ehkä osittain luo ja moni ihminen olettaa. Jokainen kulkee omaa matkaansa ja etenee siinä tahdissa kuin itsestään hyvältä tuntuu. Aina itse ei voi vaikuttaa asioiden kulkuun, mutta omaan suhtautumiseen voi kylläkin. Ja paljon. Ikäkriisiä ei siis vielä/enää ole, vaan olen tyytyväinen juuri tähän tilanteeseen. Nyt tarkoituksena on vain nauttia opiskeluajasta ja uuden oppimisesta, kehittyä työssä ja matkustella. Ihan hirveästi ei ole vielä mitään velvoitteita, joten onhan siitäkin otettava kaikki irti!


8/27/2014

Herkullinen ja nopea kanawokki

Usein kun on kiire niin tulee helposti syötyä vähän niin ja näin, haukattua nopeasti jotain. Nopeatempoinen arki ei välttämättä tarkoita einesruokaa ja kompromissiratkaisuja. Toki se vaatii hieman suunnittelua ja etukäteen kaupassa käyntiä.





Supernopea, terveellinen ja maittava lounas syntyi eilen hetkessä. Olimme jo edellisenä päivänä käyneet kaupassa ostamassa seuraavan päivän tarvikkeet. Paljon vihanneksia ja kanaa, joista seuraavana päivänä tein todella maukkaan "wokin".

Paistoin kanat, pilkoin vihannekset (porkkana, paprika, parsakaali ja kesäkurpitsa) sekä sekaan laitoin muutaman sienen ja auringonkukan siemeniä ja paistoin kaikki kookosrasvassa. Maustaminen ja muutaman minuutin vetäytyminen ja lounas oli valmis! Sivuun hieman avokadoa, pinaattia ja tomaattia. Herkullista ja nopeaa! :)

8/26/2014

Kesän paras hankinta

 Kesäiseltä Italian matkalta tein todella kivoja ja hyödyllisiä löytöjä, mutta en viitsi niitä enää näin jälkikäteen  lähteä esittelemään sen kummemmin. Paitsi, että yksi hankinta ansaitsee mielestäni oman postauksen ja esittelyn.  

Olen jo pidemmän aikaa etsinyt mustaa pientä laukkua, joka sopisi melkein mihin tilanteeseen vain ja minkälaisen asun kanssa tahansa. Mietin yhdessä vaiheessa muutaman Mulberryn laukun välillä, mutta jotenkin ne eivät tuntuneet kumpikaan omilta. Päätin odottaa kesäiseen Italian reissuumme, sillä tiesin, että jos jostain, niin Italiasta saattaisin uuden laukun löytää. Kannatti odottaa, sillä ihan matkamme lopussa olimme kaksi päivää Roomassa jossa pääosin vietimme aikamme shoppaillen, sillä lämpömittari kohosi molempina päivinä yli 40 asteen ja ainoa paikka missä ei ollut tukala olla, oli ilmastoidut myymälät. Olin nähnyt Pradalla kivoja laukkuja ja suuntasimmekin sinne ihan ensimmäisenä. Eipä kauaa tarvinnut kaupassa olla kun iskin silmäni kauniin yksinkertaiseen ja pieneen mustaan laukkuun.

 Tarpeeksi simppeli, pieni, mutta tärkeimmät asiat sisälleen mahduttava ja klassinen laukku, johon ei varmasti ihan heti kyllästy. Menee niin monen asun ja tilanteen kaverina, ettei ostopäätöstä ihan kauhean kauan tarvinnut miettiä. Ja vielä kun poikaystävänikin sanoi, että laukku on ihan minun näköinen ja todella käytännöllinen, niin sanoin myyjälle, että otan laukun ehdottomasti. Myyjä esitteli samaista laukkua kauniin roosan/puuterin sävyisenä, mutta pitaydyin mustan laukun tarpeessani, sillä vaaleampia laukkuja minulta kyllä löytyy ennestäänkin.





Olen käyttänyt laukkua jo nyt ihan hurjan paljon ja olen ollut siihen ihan mielettömän tyytyväinen. Tämä laukku kulkee varmasti mukanani ja pitkään!


Siispä ihan ehdottomasti kesän paras hankinta!

8/25/2014

Oman lajin löytäminen

Kilpaurani jälkeen minulla oli pitkään tunne, etten oikein jaksa tehdä mitään. Kerrankin sai vain "hyvällä" omallatunnolla olla ja treenaamaan ei sinä päivänä tarvinnut lähteä jos ei huvittanut. Kävin kuitenkin aika-ajoin lenkillä ja kerran viikossa jäätanssissa. Hetken aikaa sellainen liikuntamäärä- ja muoto tuntui hyvältä. Kuitenkin viime keväänä aloin kaivata yhä enemmän ja enemmän jotain harrastusta tai kunnon aktiviteettia lenkkeilyn ohelle. Olin jotenkin niin nuutunut ja kaipasin sitä tunnetta kun pistän itseni täysillä likoon ja äärirajoille. Lenkkeilystä polveni rasittuivat myös niin, etten voinut viikoittain monia kertoja käydä lenkillä, joten siitäkään en saanut haluamaani fiilistä.

Kun oma vahva juttu on ollut vuosia, sellainen mistä on innostunut ja syttynyt ja mille on menettänyt palavasti oman sydämensä, on vaikea innostua jostakin muusta lajista tai treenimuodosta. Tai ainakin omalla kohdallani tunsin näin. Kävin pari kertaa salillakin, mutta sillä hetkellä se ei oikein tuntunut siltä omalta jutulta. Mietin usein, että eikö urheilun pidä olla hauskaa, salilla käynti ei sitä tunnetta minulle oikein antanut.



Olin tottunut siihen, että huomaamattani pysyin hyvässä kunnossa, eikä harjoituksissa tullut kovinkaan usein ajateltua, että nyt treenaan itselleni vaikkapa hyvät jalkalihakset. Hyvä kunto ja lihakset tulivat ikäänkuin vähän siinä sivussa, kaupanpäällisinä, ainakin kilpailukaudella. Kesäisin kuntoa kohotettiin ja silloin treenit olivat aika kuntopiiri ja lenkkeily painoitteisia.

Muutama viikko sitten käytin saamani lahjakortin Elixiaan. Sain sen joskus viime syksynä ja nyt vasta otin itseäni niskasta kiinni ja käytin sen. Oikeastaan poikaystäväni patisti minua ja raahauduin hänen mukanaan eräänä sunnuntai-iltana salille. Viikon ajan sain käydä salilla ja ryhmäliikuntatunneilla niin paljon kuin vain halusin ja jaksoin, ja kävinkin 7 päivänä kuusi kertaa salilla treenaamassa. Myös kerran osallistuin joogatunnille. Ensimmäinen päivä oli vähän nihkeä, rehellisesti sanottuna en oikein syttynyt. Tein aika monipuolisesti kaikkea ja poikaystäväni opasti minulle muutamia TRX-liikkeitä. Salin jälkeen minulla oli kuitenkin niin hyvä olo, etten muistanut milloin viimeksi esimerkiksi käsilihaksissani olisi tuntunut niin paljon! Seuraavana aamuna hyvä olo jatkui, heräsin pirteänä uuteen päivään ja fiilis oli todella hyvä. Menin sillä kertaa yksin salille ja tein pääosin TRX-liikkeitä ja kunnon vatsalihastreenin. Alussa jokaisella kerralla lämmittelin ja juoksin juoksumatolla n. 15 minuuttia. Salilla vierähti helposti yli tunti ja sain puristettua tehokkaita treenejä. 





Viikko vierähti nopeasti ja vähitellen tykästyin entistä enemmän salitreenailuun. Joogatunti oli myös todella kiva ja siinä aika unohtui ihan täysin, olo tunnin jälkeen oli raukea, mutta kropassa tuntui, että oli kuitenkin tehnyt jotain. 

Viime viikolla lenkkeilin yksin ja mietinkin todella paljon, että mitä sitä jatkossa tekisi. Pitäisikö kokeilla vielä jotain uutta lajia vai mennä vain omilla treenailuilla. Yhtenä aamuna kun vettä tuli saavista kaatamalla, soitin Elixiaan ja kyselin hieman jäsenyykistä. Eilen mulla oli sitten tapaaminen Elixiassa koskien jäsenyyttä ja lopulta hankin itselleni ensimmäisen salijäsenyyden!


Jäin myös tekemään tehokkaan salitreenin ja en olisi voinut olla tyytyväisempi! Sali on vieläpä niin lähellä ja siellä on mukavasti tilaa. Sateisinakin päivinä on sisätila minne mennä. Myös ainakin joogassa ajattelin käydä säännöllisesti, muuten en ihan kauheasti syty ohjatuista tunneista, ainakaan tältä istumalta. Toisaalta niidenkin osalta saattaa mieleni hyvinkin muuttua. 

En tiedä onko salilla käynti nyt juuri sitä mitä haluan tehdä seuraavat vuodet, mutta se on ainakin tähän tilanteeseen ja tämän hetkisiin tarpeisiini oikein loistava keino päästä hikoilemaan. Saan itsestäni paljon enemmän irti kun lähden kotoa jonnekin, kuin esimerkiksi olohuoneen lattialla tehdystä kuntopiiristä. En siis usko, että salitreeni on SE oma lajini, mutta todella hyvä keino pitää itsestä hyvää huolta. Ehkä se oma laji vielä löytyy, vai tarviiko sen enää edes löytyä kun yksi laji on vienyt aikanaan jo sydämeni?

Miten te treenaatte? Tai onko teillä jotain lajia mitä suosittelette tai jotain kivaa treenimuotoa?

Energistä uutta viikkoa!

8/24/2014

Helppo ja erittäin hyvä mustikkamousse

 Ensimmäinen resepti mitä kokeilin raakaa ja makeaa -reseptikirjasta oli mustikkamousse. Meiltä sattumalta löytyi tarvittavat ainesosat, (mitä reseptissä ei kyllä ole kovinkaan montaa) ja yllätyin todella positiivisesti. Tätä reseptiä olen suositellut todella monelle, juurikin sen helppouden ja tietenkin maun vuoksi. Mustikkamoussea olemme tehneet aamu- ja iltapalaksi, välipalaksi ja sopii se loistavasti myös vaikkapa evääksi töihin!





Olen hieman soveltanut kirjan reseptiä ja jättänyt esimerkiksi hunajan kokonaan pois. Halutessaan hunajalla voi lisätä makeutta, mutta omaan makuuni hedelmistä ja marjoista tulee jo tarpeeksi makua. 

Tarvitset vain:

1 banaanin
1 kypsän avokadon
mustikoita maun mukaan, jäisiä tai tuoreita 
(itse laitan usien aika runsaasti)
tilkan mantelimaitoa/vettä
mustikoita tai muita marjoja pinnalle

Laita aineet kulhoon ja sekoita esimerkiksi sauvasekoittimella tai monitoimikoneella. Nauti heti tai laita jääkaappiin kylmenemään. Itse "käytän" moussen pakkasen kautta, jotta seoksesta tulee hieman jähmeämpää. 

Tätä olemme syöneet viimeaikoina aika usein ja jopa poikaystäväni on tykästynyt tähän. :)
Kannattaa kokeilla, niin helppoa ja hyvää, sekä mikä tärkeintä, terveellistä!



8/22/2014

Raakaruoka hurahdus ja uusia kokeiluja

Olen aikaisemminkin sivunnut omaa ruokavaliotani ja sen tuomia haasteita. Tällä kertaa ajattelin valoittaa asiaa vähän enemmän.

Muutama vuosi sitten en sen kummemmin miettinyt mitä suuhuni pistin. Urheilin paljon, joten kulutusmäärät olivat kovia. Ikinä ei oikeastaan tarvinnut miettiä mitä sitä söisi, ja meninkin aika pitkälti fiilispohjalta sen suhteen. Kunnes, yhtäkkiä eräs elokuinen aamu herätessäni en enää saanut silmiäni kunnolla auki. Ne olivat niin turvonneet ja rohtuneet, että oli vaikea jopa nähdä. Menin harkkoihin, treenasin ja olo ei paloa parantunut. Näin jälkikäteen vähän huvittaa, että miten ikinä edes menin treenaamaan, sillä sehän vain pahentaa allergisiareaktioita. Minuun alkoi tulla ihmeellisiä tulehtuneita iholaikkuja, silmien ympärystät olivat aivan rohtuneet ja niin oli suupielet ja huuletkin. Muistan kuinka aamuisin itkin kun näytin niin kamalalta.


Äitini kanssa käytiin allergialääkärillä ja pääsin pian allergiatesteihin. Testeissä todettiin niin soija-allergiaa, lähes kaikki hedelmät ja juurekset olivat myös kielletty, pähkinät ja osa eri viljatuotteista jne. Jouduin luopumaan silloisesta työstäni juuri jauhoallergian takia, mutta onneksi muita töitä löytyi pian. Ruoka-aineallergiat olivat isompi juttu mitä heti edes ehkä ymmärsin. Koko arjen kulku muuttui. Jokainen pakkaus piti katsoa läpi ennen kuin uskalsi sitä edes kärryyn heittää. Kaupassa en tiennyt mitä ostaisin ja muistankin erään illan puoli 11 aikaan lähikaupassa kun itkin, sillä en tiennyt mitä voisin syödä. Päivä oli ollut jo pitkä ja päivällistä olisi pitänyt kehittää. Elin aika pitkälti munakkaalla, sillä tiesin ettei siinä olisi mitään sellaista mitä en voisi syödä. Myös poikaystäväni joutui opettelemaan pitkän litanjan ruoka-aineista joita en voinut syödä ja olemaan todella tarkkana, sillä asuimme saman katon alla. Oireet eivät kuitenkaan kovinkaan paljon helpottaneet ja aamuisin pelkäsin katsoa peiliin. Mietin niinkin pinnallisia asioita, että voinko enää koskaan käyttää luomiväriä, sillä silmäluomeni olivat niin kuivat ja rohtuneet. Moni usein kysyi oliko minulla kaikki hyvin. Niillä harjoitusmäärillä ja sillä ravinnolla en näyttänyt kovinkaan hyvinvoivalta.

Suurin käännekohta tässä asiassa taisi olla se kun kävin ravintoneuvojalla. Häneltä sain loistavia vinkkejä ja myös erään lääkärisuosituksen. Lääkärille jonka jono oli puoli vuotta. Mutta onneksi odotin ja sen käynnin jälkeen moni asia muuttui. Hän syynäsi ihoni tarkkaan, kyseli ja jutteli. Ensimmäinen joka kysyi miten minä oikeasti voin. Ja minä purskahdin itkuun. Hän löysi ruokavaliostani erään ison ongelman. Soija-allergiani takia en voi käyttää myöskään maitotuotteita. Kukaan ei ollut edes mainninut soijaproteiinin ja maitoproteiinin yhtäläisyyksistä aikaisemmin. Tämän lääkärin suosituksesta päätin kokeilumielessä jättää pois ainakin puoleksi vuodeksi myös maitotuotteet. Ja vähitellen oireet helpottivat, iho parani ja oloni oli täysin erilainen.

Korvaavia tuotteita alkoi löytymään ja kaupassa tiesin jo mitä voisin ostaa. Ihana äitini on ollut jokaisella lääkärikäynnillä minun mukanani ja ollut aina korvatarkkana kuuntelemassa vinkkejä, jotta hekin tietävät tarkalleen missä mennään. Jotenkin on todella tärkeää, että tässäkin asiassa on ollut perhe tukena ja vieressä. Isällä kyllä meni hetki tajuta, että pienikin määrä soijaa voi saada isonkin reaktion aikaiseksi. Muutaman kämmin jälkeen hänestäkin on tullut todella tarkka ja minulle usein valmistetaan oma ruoka kun menemme vanhempieni luokse syömään.

Pääsin myös siedätyshoitoon koivuallergiani takia ja sen ansiosta olen pikkuhiljaa voinut ottaa ruokavaliooni takaisin esimerkiksi banaanin ja muutamia muitakin hedelmiä. Edelleenkään en käytä mitään maitotuotteita enkä soijatuotteita. En myöskään voi syödä raakoja vihanneksia, ekstoottisiahedelmiä, joitain mausteita yms. Tilanne on kuitenkin parempi ja olen löytänyt monia muita tuotteita mitkä toimivat loistavina korvikkeina. Olen myös kuullut usein, että "minäkin haluaisin syödä noin." Tai, että olen onnekas kun saan ja joudun syömään terveellistä ja itse tehtyä ruokaa. Siitä en ole kyllä vieläkään varma, valinnan varaa kun ei aina kauheasti ole, mutta olen kyllä yrittänyt löytää niitä positiivisia asioita tästäkin jutusta. :) Ainakin aina tiedän mitä suuhuni pistän ja en useimmiten voi vain napata kiireessä vain "jotain evästä". Useimmiten tai oikeastaan aina, teemme ruoan itse ihan tuoreista raaka-aineista, ilman einesjuttuja. 



Tämä alkaa olla jo vähän huvittavaa, sillä olen aina aika monessa jutussa sellainen "myöhäisherännyt", niin kuin esimerkiksi uudessa innostuksessa, joka koskee raakaruokia. Olen lukenut niistä jostain ja kuullutkin, mutta ne on aina mennyt mulla vähän ohi, enkä ole niihin sen kummemmin perehtynyt. Jotain kuitenkin tapahtui kesällä ja pikkuhiljaa aloin niistä todella kiinnostumaan. Ehkä se oli tuon uuden Karita Tykän kirjoittaman kirjan ansiota, jonka sain syntymäpäivälahjaksi. Yksi ilta päätinkin kokeilla erästä reseptiä johon jäin ihan siltä seisomalta täysin koukkuun! Niin hyvää ja niin puhdasta. Ei sokeria ja ylimääräisiä maitotuotteita, vaan raakoja hyviä raaka-aineita ja kuitenkin niin älyttömän hyvän makuista. Voi kun olisikin tiennyt näistä aikaisemmin, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Olen nyt kokeillut rohkeasti kirjan muitakin reseptejä ja useimmat niistä on todella helppoja ja hyviä. Ajattelinkin kirjoitella ja laittaa tänne muutamia omia lempparireseptejä. Erästäkin nopeaa välipala "moussea" ole suositellut jo kaikille kavereille. Serkkuni on myös suositellut muutamia itse tekemiään raakakakkuja ja niitä ajattelin kokeilla heti seuraaviin juhliin! Tänään ajattelin valmistaa raakapatukoita evääksi viikonlopun työjuttuihin. :)

8/21/2014

Mahtava Marche

Pieni muistelohetki takaisin heinäkuun puoliväliin, jolloin vietimme melkein kaksi viikkoa Italiassa, Marchen seudulla. Marche on siis alue itäpuolella, keskiosassa Italiaa. Se muodostuu viidestä eri maakunnasta ja pääkaupunkina Marchella on Ancona. Koko Marchen seudulla on todella paljon museoita ja historiaa. Se on hyvin samankaltainen Toscanan kanssa, suurimpana erotuksena kuitenkin upeat vuoristot ja meren läheisyys. Olen ollut Italiassa monia kertoja ja maa on entuudestaan hyvin tuttu, mutta Marchessa en ole ollut aikaisemmin. Olikin todella kiva päästä aivan uuteen paikkaan ja nähdä erilainen osa jo niin tuttua Italiaa.

Lähdimme maanantaina aamulla ja lensimme suoralla lennolla Roomaan. Roomasta otimme bussin, joka vei meidät Rooman keskustan läpi ja siitä jatkaen vuoristoisia teitä Marcheeseen. Bussimatkan olisi kai pitänyt kestää vain noin pari tuntia, mutta tällä matkalla meidät pysäytettiin ja bussi poikkeuksellisesti ratsattiin kesken matkan. Olimme perillä vasta illan jo hämärtyessä ja kellon ollessa lähemmäs puoli kymmenen illalla. Matkustus kestikin siis todella paljon odotettua pidempään. Kurniva nälkä jo vähän hermostutti meitä molempia, mutta onneksi äiti oli kattanut pöydän valmiiksi kun saavuimme asunnolle. Nautimme todella maittavan illallisen ulkona parvekkella. Illalla kävimme vielä kävelemessä vähän rantabulevardia pitkin ja kastamassa varpaat lämpimään Adrianmereen. Tunne oli kyllä niin ihana, muistan sen vieläkin ihan selvästi, olimme vihdoinkin molemmat lomalla ja poissa arjen kiireestä. <3 Kaksi viikkoa aikaa vain nauttia ja keskittyä niin itseen kuin perheen kanssa olemiseenkin.


Marchessa olimme Cupra Marittima -nimisessa pienessä kylässä, joka oli kyllä oikeasti todella sympaattisen pieni. Cupra on lähellä San Benedettoa, joka on astetta isompi kaupunki. San Benedettoa ja Cupraa erottaa vain Grottammare -niminen kaupunki/kylä.


Ensimmäisenä aamuna heräsimme aikaisin ennen kahdeksaa. Aamuaurinko paistoi ja ilma lämpeni ihan hetkessä kuumaksi. Astelin yläterassille yöpuvussa, enkä voinut olla ihastelematta mahtavaa näkymää, joka aukesi suoraan rantaan. Varhaiset aamu-uiskentelijat olivat jo vedessä virkistäytymässä ja koiran ulkoiluttajat vilisivät rantabulevardia pitkin. Aamupalan jälkeen lähdimme suoraan San Benedettoon joka tiistaisille markkinoille.










Italialaisilta markkinoilla myydään niin vaatteita kuin ruokaakin ja kaikkea siltä väliltä! Valikoima San Benedetton markkinoilla oli kyllä iso ja kojuja oli aivan vierivieressä pitkän matkaa. Aika ei tuntunut riittävän ollenkaan. Tällä kertaa ostokset pyörivät vain ruoan ja kukkien ympärillä. Hankimme parvekkeelle muutaman kukan, jo olemassa olevien yrittien seuraksi.







Asunnomme parvekkeelta näkyy siis suoraan viereiselle rannalle ja näin ollen tietenkin myös merelle. Aamupala, lounas ja illallinen oli ihana nauttia omalla parvekkeella. Useana iltana söimme kyllä ulkona, mutta aina ainakin aamupala tuli nautittua omalla parvekkeella kaunista maisemaa katsellen ja merituulen hellästi hivellen hiuksia ja ihoa.



San Benedettossa kävimme muutenkin kuin markkinoilla. Kävimme siellä kävelemässä ja yhtenä lauantaina kävin myös mani- ja pedikyyrissäkin. :) Rannat olivat siellä upeita ja ihmisiä huomattavasti enemmän verrattuna Cupraan. Siltikään turisteja ei ollut melkein yhtään, vaan paikka täyttyi Italialaisista loman viettäjistä ja paikallisista ihmisistä.

Tokavikana päivänä Marchessa pyöräiltiin yhteensä reilu 20km juurikin San Benedettoon ja takaisin. Rannan vierestä meni koko matkalta todella hyvä pyörä- ja kävelytie jota pitkin oli todella kiva pyöräillä. Asunnollamme on niin naisten kuin miestenpyörät. Kuumuudesta huolimatta pyöräretki sujui mukavasti ja lounastettiin kivassa ravintolassa ihan rannan vieressä.






Italialaista jäätelöä tuli syötyä useaan otteeseen, kerran jopa aamupalaksikin kun Roomassa emme jaksaneet mennä aamupalalle. :) Ei ole kyllä Italian jäätelöä voittanutta!



Rannalla oltiin melkein joka päivä! Välillä vaan aamupäivästä, välillä menimme iltapäivällä vain pelailemaan ja muutamana päivänä oltiin rannalla lähes koko päivät. Rantaviivaa oli kiva kävellä ja rantaa pitkin pääsisi siis lähikaupunkeihinkin, tosin ihan niin pitkälle asti ei jaksettu jalkasin lähteä.















Loma oli kyllä ehdottomasti yksi parhaista, ellei jopa paras. Meillä oli niin mukavaa. Saimme nähdä vanhempieni opastuksella monia sellaisia paikkoja mitä ei kyllä oltaisi itsekseen löydetty. Päästiin kahdelle eri tilalle viininmaistajaisiin (ja mitä viinejä ne olikaan!) syömään uskomattomiin paikkoihin ja mikä parasta, vietimme hieman myöhässä syntymäpäiviäni eräässä discodinner -paikassa, josta riittäisi kyllä juttua vaikka miten paljon! Muutamat viimeiset päivät vietimme kahdestaan Roomassa, mikä sekin oli kyllä todella ihanaa. Shoppailtuakin tuli aika kivoja juttuja. :)

Ensi matkaa jo odotellessa, matkakuume on jo aika kova. Mutta Marcheta suosittelen kaikille todella lämpimästi, upea ja mahtava paikka!