8/03/2013

La Maggiolata








Lomatunnelmat sen kuin jatkuu. Tällä kertaa halusin jakaa kansanne pienen palasen eräästä illallisestamme, jonka nautimme viime perjantaina. Olimme kuulleet monia ravintolasuosituksia kylässä olevista ravintoloista. Päädyimme perjantaina testaamaan yhtä niistä lukuisista vaihtoehdoista, La Maggiolataa. Ravintola oli ihan asuntomme lähellä, niin kuin itseasiassa melkein kaikki mitä pienessä Lucignanon kylässä oli, joten kävelimme sinne yhdeksän aikaan nälän jo kurniessa kovasti vatsassa.

Tunnelmallisen ravintolan pöydät oli katettu ulos, mukulakivien päälle, kadun varteen. Toki sisätilatkin olisi löytyneet, mutta halusimme ehdottomasti nauttia illallisemme ulkona. Tilasimme alkupalaksi lajitelman erilaisia bruschetta -leipiä. Lautaselta löytyi niin perinteistä tomaattista versiota, mutta myöskin erilaisia pateita ja jopa kalaa. Söimme sen puoliksi ja hyvä niin, muuten ei olisi jäänyt lainkaan tilaa pääruoalle. 
Pääruoaksi nautimme molemmat herkullista pastaa, minä valitsin pestoa ja poikaystävä tuhdimman pekoni -salamipastan. Molemmat olivat erittäin herkullisia, oikeastaan mitään vähättelemättä olivat ne suussasulavia. Italialaiseen tapaan pastan jälkeen kuuluisi syödä vielä oikea pääruoka, kalaa, pihviä tai kanaa, mutta me molemmat olimme pasta-annoksiemme jälkeen niin täynnä, ettei mikään enää olisi uponnut. 
Nautimme kuitenkin hyvästä viinistä ja espressoista illan hämärtyessä ympärillämme. Tunnelma oli niin ihana ja romanttinen, viihdyimme ravintolassa helposti muutaman tunnin. Joka iltaiseen tapaan, kävimme vielä kävelemässä ympäri kylän katuja, pimeä oli jo tullut, mutta katulamput ja tähtitaivas valaisivat pimeitä kujia. Myös erään ravintolan eteen oli viritetty bändi ja siinä he soittivat ihmisten nauttiessa illallista. Mietimme monta kertaa, että miten paljon elämää noinkin pienessä kylässä voi olla. Paikalliset kokoontuivat joka ilta puiston penkeille istumaan tai läheiseen kuppilaan moikkaamaan tuttuja. Papat pelasivat korttia, samalla kun he hörppivät espressojaan tai nauttivat lasilliset viiniä. Ihmiset tuntuivat olevan täynnä iloa ja elämää. Jopa pienet lapsetkin olivat aina mukana, vaikka kello olikin jo melkein puolenyön. 

4 kommenttia:

  1. Kylläpä näyttää ja kuulostaa hienolta ja onnistuneelta lomakohteelta! Ja kyllä - monesti tuntuu, että menipä melkein minne tahansa, ihmiset elävät yhteisöllisemmin kuin Suomessa - perhekunnat ja eri sukupolvet viettävät yhdessä aikaa ihan erilailla kuin meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kyllä suositella matkustamista Italiaan ja tutustumista juuri pieniin kyliin, kerrassaan hurmaavia. :) Juurikin niin! Olen täysin samaa mieltä. :) On se aika jännä juttu, että miten "yksityisesti" me täällä Suomessa elämme, muualla maailmalla kun se on juuri noin, aikaa vietetään aivan eri tavalla.

      Poista
  2. Kääk miten ihania lomakuvia! En kestä :) Sinä se osaat vangita kauniita palasia mistä vain! Tuo ulkoravintola näyttää kovin tunnelmalliselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten kauniisti sanottu, kiitos kovasti. :) Sitä se ravintola kyllä olikin! <3

      Poista

Ihanaa kun kommentoit! :)